Vei retki hetkeen jänninpään
ei käynyt pahoin kellekkään
vaik' huimaan syöksyi maata päin tuo tähti yllättäin
sen pyrstö tulta löi ja laineet melkein söi
Voi vielä paljon uskaltaa
Voi omat tunteet paljastaa
se polku kauas johtakoon
myös rotkon vuoren onkaloon
voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa
Nyt myrsky on kuin unta vaan
taas värit hohtaa ennallaan
ja laakson metsä huminoi
ja aamu nauru soi
ja kaikki äänen toi
Jo taivas sineen pukeutuu
ja meren silkkiin kuvastuu
pian valoon nostaa ruohopää
ja rapu ryömimään
ja huuto lokkien soi riemuinen
Voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannanhiekkaa nakertaa
voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.