Voi olla ettei Helmi hukkunut, vaan että se pelkäsi hukkuvansa niin paljon että sai sydänkohtauksen. Ei nimittäin saatu vettä sen keuhkoista pois sillon, ja se sätki siihen malliin ja kuulosti siltä ettei se välttämättä hukkunut. Ja se kuoli tosi nopeasti ja äkkinäisesti (ja valitettavasti pidin sitä käsissä silloin kun se teki niin). Lisäksi Helmillä oli luultavasti epilepsia + kun sillä oli se takajalka vielä kipee ja se oli ollut viimeaikoina muutenkin huonossa kunnossa, niin sen sydän ei luultavasti vaan jaksanut. :( En tiedä, voihan olla että se sai sillon ihan epilepsiakohtauksenkin. Mutta kaneilla tuo säikähtäminen on yleisin kuolinsyy. :< Helmi on nyt haudattu ja sen haudalla on ollut kynttilä. Nyt siinä on kukka, jonka pitäisi tuoksua hyvälle. Meillä on jonin kanssa kova ikävä helmeä, se oli sen verran täydellinen pupuksi. Kaikkien mielestä erityisen nätti ja pieni, semmoinen hieman hassu, joka liikkui niin sissimäisesti ettei ikinä huomannut kun se saattoi ilmestyä viereen. :) Ja sitten jos se oli pipi, eikä halunnu ite juoda/syödä ja sitä piti juottaa/syöttää ja sen mielestä syöttäminen riitti, niin se alkoi pukkia ruokaa/juoma-astiaa hassusti pois niin että se tippui aina jonnekin mistä sitä ei enää jaksanu poimia. Helmi oli kaniksi harvinaisen söpö.
Vielä ei oo löytyny Pisaralle kaveria, mutta etitään kovasti. Toivottavasti saa uudesta kanista parhaan kaverin ettei tunne olevansa yksin. Jos joku tietää jossain hyviä leijonanharjasilmoituksia/kasvattajia/jne., niin saa tulla informoimaan. :)