IRC-Galleria

Volbeat - Mary Anns Place

Huh! Mä olin IHAN varma, että oisin lihonnu reissun aikana muutaman kilon.. mut empäs ollutkaan! Yhtään ei tullu lisää.
Tuli junassa syötyy suklaatakin.. ja ai että oli hyvää!
Vituttaa tosi paljon, ku tän selän takia ei pääse kunnon lenkille.

Nyt ollaan kotiuduttu panoreissulta!
Oli aivan mahtava mesta. Saatiin Ritan kans asustella rantamökissä. Sinne oli tuotu jääkaappiin valmiiks kaikkee pikkupurtavaa, mut sit siel päätalossa kävin kuitenkin syömässä ja jouduin mä pari bisseäki juomaan.. ounou..
Ihana unelma talo niillä, ja 5 ihanaa nauravaa dallua. Yhen uroksen jo suunnittelin pakkaavani reppuun siinä lähtiessä.
Rita oli taas tapansa mukaan helppo lunttu, eli astutus meni ihan nappiin. Molempina päivinä.
4viikon päästä sitten ultraan!

... just ku tuli juteltuu frendin kans siitä, kuinka nykyään on niin vaikeeta luottaa kehenkään..

Mikä ihmisiä oikeen nykyään vaivaa, ku pitää olla niin helvetin vaikeeta?

Jouduin huutonetti-huijarin uhriksi. Nyt pistää vähän vituttaan..Enkä näköjään ollu eka jota se tyttönen on vedättäny.
Mut se pikkupillu ei vaan tiedä, että huijas tälläkertaa väärää ihmistä!

Omistajatodistus tulee ensviikolla!

Niin kauhea huoli Ruudolfista, että oon itkeny tässä kohta vartin. Soitin kennelliittoon ja pyysin nopeuttamaan omistajanmuutos- asiaa, niin että Ruudolf olisi mahdollisimman pian mun nimissä ja saisin sen sit takas kotiin. Mä olen niin idiootti, ku luovuin siitä ilman isompaa taistelua viime syksynä. Sillä hetkellä ajattelin vaan itseäni ja omaa onnellisuuttani ja uutta parempaa elämää. Hävettää kattoa ny peiliin.
Mutta faktahan on se, että kun Ruudolfin saan takaisin, niin itselläni en sitä voi pitää. Olosuhteet ei sitä salli. Rudi on liian herkkä asumaan meidän laumassa, koska täällä on kärtty vanhaherra ja välillä verta vuotava emä härnäämässä ja sekoittamassa pienen päätä. Eli haluan kasvattajan kanssa löytää hyvän, rakastavan sijoituskodin Rudille.
Peukut pystyyn nyt!
Mä en kohta saa öitäni enää nukuttua muuten...

Jhaivhaiskhailaan tänään Ritvan kans.. Roni on täs jo pari päivää lämppäilly tota narttuu..eww!
Aika etovan näköstä, ku tollanen palliton, kuuro, piereskelevä vanha äijä koittaa astua nuorta, sievää ja säpsäkkää neitoa.. Onneks Rita saa tänään kunnon miestä! Mä en vaan tiedä pystynkö kattoa sitä touhua.. Kuitenki oma "lapsi" kyseessä.
Mut ny täytyy vetästä kipulääke, painuu suihkuun ja sit jossain välis käydä nakkaamas Romppainen vuosaareen.
Joskus 5mais tulee mun ja Ritan kyyti. Vähän kammottaa se automatka, ku puhelimes sain sellasen kuvan tästä ihmisestä, että puhuminen on sen mielestä TOSI kiva juttu.. ohhohhoijaaa.
Onneks pääsee junalla sit takas kotio, ja jos siellä joku edes yrittää alottaa keskustelua, niin murahdan tympeesti ja tungen korvanapit korviin ja kuuntelen vaik radioo.
Mut uskon, että saatan alkaa avautuun Jyväskylä-reissun tapahtumista.
Nyt ei voi edes junakännejä vetää... oi, ne on kyl kivoja. Nooh, kerkeehän noit viel joskus harrastella.

Oon todella huolissani eräästä ihmisestä. Samalla vihainen, pettyny ja peloissani. Ahistaa niin paljon, että saan kohta paniikkikohtauksen tai jotain.

....ja Ruudolfin pitää tulla takas kotiin...

Nyt tarttee repästä ISO laastari irti.