Niin kauhea huoli Ruudolfista, että oon itkeny tässä kohta vartin. Soitin kennelliittoon ja pyysin nopeuttamaan omistajanmuutos- asiaa, niin että Ruudolf olisi mahdollisimman pian mun nimissä ja saisin sen sit takas kotiin. Mä olen niin idiootti, ku luovuin siitä ilman isompaa taistelua viime syksynä. Sillä hetkellä ajattelin vaan itseäni ja omaa onnellisuuttani ja uutta parempaa elämää. Hävettää kattoa ny peiliin.
Mutta faktahan on se, että kun Ruudolfin saan takaisin, niin itselläni en sitä voi pitää. Olosuhteet ei sitä salli. Rudi on liian herkkä asumaan meidän laumassa, koska täällä on kärtty vanhaherra ja välillä verta vuotava emä härnäämässä ja sekoittamassa pienen päätä. Eli haluan kasvattajan kanssa löytää hyvän, rakastavan sijoituskodin Rudille.
Peukut pystyyn nyt!
Mä en kohta saa öitäni enää nukuttua muuten...
... sit mulla on tre-koti!