menispä elämä oikeesti niin ku kaikis rakkauselokuvis
et ensin tutustuis johonkin kivaa tyyppii
ja sit pikkuhiljaa alkais tuntee sitä paremmi
eikä kumpikaa tajuis tykkäävänsä siit toisesta vaiks ne oikeesti tykkäis
ja ne tunnustais rakkautensa jossai kuunvalossa niityllä
:'
(
......
ps. oisinpa yhtä cool ku jules........
ok tää pilas fiiliksen
tajusin muute et haluun jotai kavereita nyt tänne lähelle
sillee vois vaa... rentoutuu, jutella, olla ja syödä hyvää ruokaa
muutenki, ois siistii päästä koht omaan kämppään jonneki... vähä lähemmäs kaikkee
koska ois oikeesti kivaa kutsuu tyyppejä sillee kylää ettei tääl oo koko aikaa joku hääräämäs
ja ois siistii sisustaa sitä ja tehä omat ruuat ja sillee... olla itsenäinen
kotona asumine = </3
mä pelasin pitkäst aikaa pokemonia
ja tulin taas kerran tajunneeks miks joskus tykkäsin siit nii hitosti ja nykyäänki ihastun siihe ain uudestaa ja uudestaa
ne pelit on vaa nii.... nostalgisia
ekat pelit mitä oon koskaa pelannu
...rupes itkettää ku kuulin noi musat pitkästä aikaa ;__;