Miks elämän pitää olla niin helvetin vaikeeta? Mä oon jotenki iha sopimaton tähän maailmaan...tai siis must tuntuu etten oikee tiiä mihin kuulun. Joskus aina käy jotai mikä saa hetkeks kuvittelemaan asioiden olevan hyvin ja et mullaki on oikeesti jotai arvoo mut sit taas jotai tapahtuu ja herään karuun todellisuuteen jälleen kerran! Alan pikkuhiljaa unohtaan uskoniki ku en tunne enää sitä Jumalan rakkautta mun ympärillä, tosin sen oon kadottanu jo vuosia sitten...kaipa se sen lapsen uskon myötä katos! Haluisin ja oon halunnu uskoa ja oonki uskotellu itelleni uskovani mut en usko! Jotain suurempaa valtaa on oltava eihä täs muuten mitää järkee olis mutta Jumala? Tai ei ainakaa semmonen Jumala mistä mulle on aina pienestä pitäen kerrottu! Mulle on koitettu selittää ja uskotella et mä oon kallisarvoinen ihminen ja et oon tärkee monille ihmisille mut sitä on vaa nii vaikee uskoa! Haluisin uskoa ja toivonki sen olevan totta mut jotenki vaa tuntuu hölmöltä semmonen ku mä oon tämmönen! Argh...kaikki on nii perseestÄ!
Vittu..