en olis antanut sun vielä lähteä,
mut sun oli pakko seurata tähteä,
sua me ei koskaa unoheta,
ei anneta muistojen kadota,
sanoit aina et "muista pysyy vahvana",
mä yritän,
mut uskon et tyrin tän,
mut kai se riittää et yritän,
elämän kyyti on kovaa,
ja se mun silmät avaa,
ku kohtaa menetyksen,
elämän potkun itkuisen,
en juokse pois,
en kääntyä uskalla,
muistojen virrassa saadaan sua kuskailla,
kauniille maille,
taivaille ihanille,
lapsuuden hetkille,
useille retkille,
sun seuras loppuun asti parasta oli,
tähän totutteluunkin meillä menee tovi,
mut vielä joku päivä sut nähdä saan,
taivaassa temmeltää ja ilosena nauraa,
suojelethan mun tietä,
varjelet elämää,
hyväksyt kaikki päätökset oikeet ja väärät,
ja väärät annat anteeks,
tää menee itkuks taas vaihteeks...
pappa rakas oot muistois aina , olit mulle ku isä ja enemmänki , sun muistos pysyköön mun sydämes iäti.. <3