IRC-Galleria

Omistettu: meille kahdelle, Anna <3




Joo-o, totta tosiaan. 4 kuukautta ja vauhti sen kuin kiihtyy.... On ollut iloisimpaa aikaa elämässäni, ja toivon että se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Muistan kun ennen lukion alkua sai sukulaisilta ja läheisiltä kuulla kaiken laista kuten:



"Varo vaan poika, sua tullaan viemään siellä ja kovaa. Sut revitään palasiks ellet pidä päätäsi kylmänä."
tai

"Susta vielä syntyy sota..."

tai

"Eks sua yhtään pelota mennä luokkaan missä on niin paljon tyttöjä? Ajattele nyt, sun pitää varoa jokaikistä sanaa minkä suustas päästät. Ja muista että kaikki tytöt ei ymmärrä sarkasmias..."

tai

"Nyt on Jumala antanut sulle tilaisuuden löytää vaimo ja antaa mulle ne lapsenlapsenlapset vielä kun on eloa sun ruumiissasi, noin vanha kun oletkin..."

Tää lista on niin pitkä että mulle jäis vaan tyngät käsivarsien päähän jos mä nää kaikki kirjaisin tähän. Tosin parhain neuvo jonka muistan oli entiseltä musiikin opettajaltani jolle ilmoitin pääseväni tähän erityiseen 08F luokkaan, Lumoon. Juuri koulun viimeisenä päivänä, kun todistukset oltiin jaettu ja kirkosta oltiin pääsemässä, hän kirkkopihalla tuli vielä minua vastaan halaten, ja lausahtaen että:

"Niitä tyttöjä ei sitten vaihdella niin kuin sukkapareja!!!"

Ja minä olen tähän asti sitä lausetta noudattanutkin... Toisaalta, eihän minulla ollut aikomustakaan tehdä mitään rakkauseläni suhteen, kun sitä tähän asti oltiin pärjätty jotenkuten ilman. Tai voisi pikemminkin sanoa että en nähnyt itseäni siinä valossa että edes kiinnostaisin ketään. En tosin tähän päiväänkään asti tiedä miksi.
No kummiskin, saavuin ekan päivän kouluun sandaaleissa, polvihousuissa, väriteema sattumalta musta. Sattumalta. Noo, vajaa kolmisen viikkoa ja sitä yhtäkkiä on lipsahdettu kovasta otteesta, ja nyt ollaan sitten pihkassa. kun kolmas viikko tuli täyteen niin oltiin jo parisuhteessa.
Okei, myönnän, mulla ei ole paras itsekuri, mutta kuten eräs viisas kalju mies kerran sanoi: "kuri on yliarvostettua."
Ja olen ihan *elvetin iloinen että mulla ei itsekuria asian kohdalla ollut, ja vaikka olisikin, ei mulla olisi ollu valinnan varaa. Hei come on, mulla oli sentään vastassa Anna.
Jotenkin musta tuntuu että se ihastumisen ja toiminnan raja ylitettiin siinä jossain taiteiden yön kohdilla, tai pikkasen sitä ennen.

kummiski, tarina on nyt tähän asti edennyt hyvin, ja aion jatkaa sitä eteenpäin.


Kunnes jälleen jaksan kirjoittaa, Antonio kuittaa.




PS: Rakastan sua Anna