IRC-Galleria

Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on se peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn vei heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm.. ei toiminut suunnitelman mukaisesti.

Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan ja kun he kävelevät melkein onnistui. Täytyy yrittää samaan portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä: 339 Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoa yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan taas syödä huonekasvin.