IRC-Galleria

Voisin ehkä mennä hetkeks seisoo sateeseen.

Mun on niin vaikea tajuta - enkä mä usko että tuun koskaan tajuamaan - miten jotkut ihmiset ei voi ymmärtää. Ymmärtää jotain tiettyjä asioita, jotka tekee toisten elämästä raskasta. Laukovat tyhmimpiä kommentteja ja toimivat alentavasti tiedostamattaan sitä.
Ihmisillä on niin järjettömän typerä tapa aina olettaa, että asioiden kaikki laidat näkyy päälle päin, ja näin ollen voidaan vetää täysin perättömiä johtopäätöksiä tilanteesta. Harva edes vaivautuu syvemmin pohtimaan, mistä toisen ihmisen tilanne juureutuu.
Ihmiset on liian takertuneita omaan kuvaansa maailmasta, että heti kun tulee jotain joka rikkoo sen, se ihan vartavasten yritetään työntää pois - tavalla tai toisella. Joskus voisi kuitenkin avata korvansa ja mielensä, ihan oikeasti kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Eikä aina ole edes mitään sanottavaa, koska kaikille tunteille tai tapahtumille ei vaan löydy sanoja - pitää osata kuunnella toisen tunnetta.

Voi itku ku meijän koulun terveydenhoitaja sielt Koreast oli kirjottanu mulle sähköpostia. ;_________; Kaikki mitä se kirjotti siihen, ää.
Ääää tuli hirvee ikävä sitä. Muistan vieläki ku juoksin vikana päivänä sinne sen ovelle. Yritin siinä sit koota itteeni ennen ku avasin sen oven etten purskahtais itkuun, mut heti ku näin sen juoksin vaan halaamaan sitä ja aloin parkumaan.
Maailman ihanimpia ihmisiä ja en kestä, jos en näe sitä enää ikinä.

아쉽다. Sanoisin suomeks, jos tietäisin miten se kääntyy. Semmonen tunne, et harmittaa kauheesti ku tuntuu, et jäi niin paljon sanomatta ja tekemättä. Ei sille kai oo sanaa.

Tulipa tyhmä olo.
Söin tossa äsken purkkiananasta ja kattoessani sitä parasta ennen -merkintää tajusin, et voisin syödä sitä samaa ananasta yhtä onnellisena melkein 20-vuotiaana, jos olisin avannu sen purkin vasta sillon.

Au mun masu. :C

Mä haluan - enkä vain halua vaan suorastaan vaadin - päästä kampaajalle.
No, vielä joku kuukaus kaks nii sihte. :-) Jjejee.

Menisinkö huomenna uimahalleilee vai en. En.
Tai toisaalta missen menis. Haluun kuitenki.

난 잠자는 시간을 좋아한다. 하루 중일 피곤한 후 편안함을 느끼게 하기 때문이다. 담요 아래서 따뜻하고 편안함을 항상 느끼기 때문에 잠자는 시간을 좋아한다. 잠자는 동안, 나는 내 생각과 기억을 재충전할 수 있다. 내 생각과 기억은 새로운 어휘처럼 하루 동안 배운 것들이다. 잠자는 동안에, 나는 깨어있는 동안 할 수 없었던 일들을 꿈꾼다. 내가 잠자는 시간을 가장 좋아하는 이유 중 하나는 또한 다음날을 위한 활력을 얻을 것이라는 점을 알고 있기 때문이다. 잠자는 동안에는 비록 하루 스트레스 받는 일이 있었더라도, 지나간 일에 대해서는 어떠한 생각도 하지 않는다.
가끔 잠잘 때, 결코 기억할 수 없는 과거에 대한 몇 가지 일들을 기억해낼 수 있다. 잠잘 때, 나는 세계를 다른 시간으로 볼 수 있고, 심지어 내 자신과 다른 사람들의 새로운 모습을 깨닫게 되기도 한다. 잠잘 때는 내가 세계 어느 곳에서든, 가고 싶은 곳에 갈 수 있다. 예를 들어, 만약 내 고향으로부터 정반대에 있다하더라도, 꿈속에서는 내가 알고 있는 모든 사람과 함께 그곳에 있을 수 있다. 꿈은 병에 걸려있는 듯한 착각을 막아준다.
여기저기서 다른 사람과 잠자는 것이 더 좋기도 하다. 그것이 내 친구의 집에서 잠자는 것을 즐기거나 친구들을 내 짐에 초대하는 이유이기도 하다. 다른 사람과 잠자는 것은 어떤 의미에서 더 "안전하게" 느낀 수 있기 때문에 더 좋을 있다. 가끔 자신의 공간이 필요할 때 심지어 혼자 자는 것이 더 좋을 때가 있다. 예를 들어, 학교에서 다음날 시험이 있을 때 다른 사람이 여러분을 어떤 방식이든 괴롭하지 않도록 혼자 잠자는 것을 더 선호할 것이다.