IRC-Galleria

severus takoi päätään seinään. nyt saattanette ihmetellä miksi hän tahtoi tieten tahtoen satuttaa seinää? noh, kaikki alkoi siitä, kun hän oli kuullut toisten professoreiden puhuvan. he olivat olleet närkästyksissään seinän moitteettomuudesta, se oli heidän mielestään turhan fiini niin rasvahiuksiselle miehelle kuin severus. tämän kuullessaan liemimestari hiippaili sävyisästi pois, mutta ajatteli raivoissaan: "mutta minähän kylven lähes joka kuukausi!" mutta kuten tunnettua, severus oli viileä mies ja hän päätti olla välittämättä mokomista.. "barbaareista!" liemien opettaja hihkaisi ääneen sellaisella desibelitasolla, että kaksi juuri postia tuovaa pöllöä tipahti lattialle järkyttyneiden oppilaiden silmien eteen. hän myöskin sai osakseen ihmetteleviä katseita. mitä hemmettiä tämä oikein on? eikö hän saisi edes sanoa mitään, saati omistaa kauniita, mustia seiniä, jotka olivat kuvitettu hopeisin sydämin?

severus päästi miltei kuulumattoman 'imffpf' äänen ja tömisytteli läpi sankan oppilasjoukon, joka hajaantui salamannopeudella hänen edestään muodostaen hänelle eräänlaisen kujan. kunniakuja, juomamestari ajatteli ja tunsi ylpeyttä itsestään. vielä hän sentään osasi käyttää 'jäätävää katsettaan jota-ei-kukaan-käynyt-uhmaamaan'.

kävellessään kohti asuntoaan, sattui eräs valitettava kömmähdys, ja liemimestari kaatui eteensä ilmiintyneen kotitontun päälle litistäen sen melkein pannukakuksi. severus nousi, ja vilkuili ympärilleen. eihän kukaan vain nähnyt? huh, onneksi paikka oli typötyhjä lukuunottamatta kotitonttua, joka leperteli sekavia sormilleen.

"sinähän et kerro tapahtuneestä mitään, kellekään, tai uutan sinusta matami pomfreylle lääkettä naisen vaivoihinsa", severus kimitti uhkaavasti.
tonttu nyökytteli nyökyttelemistään, ja severuksesta näytti, että pää pian tippuisi hartiolta mikäli tuo meno jatkuisi. hän ei välittänyt, sehän oli vain ruikuttava, isokorvainen mato.

hän pääsi tyrmien oviaukolle sen enemmittä hankaluuksitta ja lausui itse asettamansa salasanan: "perviosus", joka oli hänen keksimänsä loitsu, jolla pystyi varastamaan alushousut kenen tahansa jalasta tämän edes sitä huomaamatta. kukaan luihuisista ei kuitenkaan tiennyt, että tämä oli loitsu, muuten he olisivat varastaneet jokaikisen rohkelikkotyperyksen alkkarit alta aikayksikön. severus huokaisi ja painui asunnolleen. aivan tahtomattaan hänen silmänsä kiinnittyivät mustaan, hyvinhoidettuun tapettiin. piru vieköön niitten homojen sanat!

itsepäisesti hän kieltäytyi tuijottamasta enää sekuntiakaan seiniään, vaan yhdellä sauvan viuhahduksella vaihtoi lucce puh - alkkarinsa jalkaansa ja kiipesi suureen pylvässänkyynsä uinumaan. hän yritti pakottaa silmänsä kiinni, ja takertua unen ihanaan tiedottomuuteen. ja kas kummaa, sepäs onnistui. severus hulvahti suoraan uneen, jota hän ei halunnut nähdä. kaikki professorit olivat hänen asunnollaan ja huutelivat törkeyksiä verhottuina kohteliaisuuksiin, katsoen koko ajan seinää. he silittelivät silkkihansikkain mustaa tapettia, pyyhkivät pölyt ja jopa suutelivat sitä hellästi. he pyytelivät imelästi severusta tulemaan mukaan, olihan se sentään hänen seinänsä! silloin liemimestari heräsi säpsähtäen. hänen katseensa kiinnittyi seinään, uudemman kerran. tällä kertaa hänen katseensa oli miettiväinen.
kenties seinälle tosiaan _voisi_ tehdä jotakin? se totta vieköön oli tylsä, kun sitä tarkemmin ajatteli. ja nuo moukatkin jättäisivät hänet rauhaan jos vaikka osakin seinästä olisi erilainen.

severus sai idean. hän kaivoi kenkälaatikkonsa sänkynsä alta, ja avasi sen. hän ihaili hetken kaikkia noita erikoisia alushousuja, joita sinne oli vuosien saatossa kertynyt. hän näet päätti hakata ne vasaralla seinään kiinni, käyttäen joitakin jästien 'nauloja'. juomamestari otti hellästi voldemortin mustat silkkiset boxerit käteensä ja nuuhkaisi kokeilevasti. kyllä... ominaishaju oli vielä tallella. severus näet tunnisti housut hajun perusteella, ja löytäisi ne kilometrien päästä jos joku sattuisi varastamaan ne. hänellä oli erittäin tarkka hajuaisti.

jostakin kaappien uumenista severus löysi paketin nauloja, mutta vasaraa hän ei mistään löytänyt, eikä tähän aikaan halunnut enää lähteä mistään muualta sitä etsimään. mikä neuvoksi? patti hänen otsassaan muistutti konfliktista kotitontun kanssa. kenties sitä voisi käyttää vasaran asemasta?

severus asetti alushousut sopivalle paikalla seinään. hän pukkasi päällään eteenpäin. terävä, tykyttävä kipu viilsi hänen päätään, mutta se ei oikeastaan tuntunut pahalta. päinvastoin, sehän oli kuin suoraan isä vainaansa somasta pikku kätösestä. severus hakkasi päätään seinään kunnes sai naulan upotettua seinään. hänellä oli kerrassaan mahtava olo. päätä särki, mutta iho oli vielä moitteettomassa kunnossa. severuksen valtasi halu vahingoittaa itseään, ja hän haki toiset alkkarit ja jatkoi hakkaamistaan. pian veri virtasi otsahaavasta, joka sävytti hieman mustaa seinää. oivoi kuinka kaunista, severus pohti hakkaamisensa lomassa. kello oli jo paljon kun severus lopetti hommansa ja painui petiin. huomenna hän ripustaisi lisää housuja seinille.

~

sdgsdg. öyöyöö. paska.