IRC-Galleria

Hulluus vaanii minua kuin kotka saalistaan. Se on nämä monet yksinäiset hetket itseni kanssa, jotka syövät minua sisältäni.

Imaisen savua ja puhallan sen pihalle. Katselen kuina se karkaa avonaisesta ikkunasta ulos, jossa tuuli ottaa sen valtaansa, ja kuljettaa kauas pois. Suljen silmäni, ja yritän tehdä ajatuksilleni saman. Yritän heittää ne vain tuulen vietäväksi, jonnekkin muualle, hetkeksi pakoon tästä paikasta. Voi kuinka tunnen lämösi, voi kuinka tunnen sylisi. Voin jopa haistaa ihanan tuoksusi. Oi tätä pientä pyhää hetkeä, jolloin oletkin niin todellinen, vaikka tallustatkin jossakin kaukana. Yllättäen havahdun, olen taas täällä. Hitto sentään! Tämä on halu, vaisto, joku joka on minua itseäni vahvempi, joku jota en pysty kontrolloimaan. Lohdutukseski itselleni totean, että en ole varmasti ainoa. Tiedän, että sinä olet siellä jossakin, sinä joka ymmärrät saman, sinä joka taistelet samojen demonien kanssa. Niin tekisi mieli itkeä, niin tekisi mieli purkaa tämä kaikki jotenkin, mutta en osaa, tai en tiedä mitenkä. Ehkä sinun kanssasi :)

aika homoo... eix jeah?