Luin tuossa äskettäin taas vanhoja
päiväkirjoja. Tulin ajatelleeks, et mist
johtuu, et aika kultaa muistot?
Unohtuuko jotenkin ne kaikki huonot asiat,
ja hyvät jää jäljelle, vai mistä se johtuu? :]
"Lapsena tuntenut murheita en,
Riemuja vain, kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
Säilyykin muistelmissain.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
Vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan. "
Miettikääs, meikä on nyt vasta 20 vee, ja
mä muistelen jo kaikkii vanhoja aikoja
haikeudella o_O Vaik onhan niit hienoja
aikoja viel edessäpäinki, paljon! :D
Ps. Arvatkaas kuka ehk tunnetuin nainen on
tuossa kuvassa nuorempana?
-Cisse-