Tuli katsottua myöhään telkkaa ja nyt ei silti tuu taaskaan uni. Mietityttää vaan kaikki asiat.
On äitin synttäripäiväkin. Vuosia olisi kertynyt 54. Mitä enemmän vuosia kuluu äidin ja isän kuolemista, sitä enemmän tuntuu vaan kaikki merkkipäivät ja muut raskaammilta, vaikka luulis olevan juuri toisinpäin.
On ihan liikaa stressiä kun yritän miellyttää kaikkia, ja toimia siten, ettei kukaan vahingossakaan keksisi musta mitään pahaa sanottavaa. Joka tietenkin on täysin typerää ja turhaa, sekä luultavasti mahdotonta. Oon itsekäs, mutta heti kadun sitä. Eli pitää siis alkaa vana kovanaamisemmaksi ja olla katumatta sitä että on joskus itsekäs. Aina ei voi vaan miellyttää.