IRC-Galleria

Jo on kohta se eron aika. Sydän pakahtuu ja suru hiipii hiljaa jo nyt mieleen.
Tää on aina se kamalin hetki, pitää näyttää iloselta ja olla ilonen kun kaikil on simmut kosteena. Kamalinta se on illalla yksin kun on. Niin kaunis ja mieletön oli taas yhteinen viikonloppu mukuloitten kans! Oli tanssia, oli laulua, oli hyvää ruokaa ja naurua. Sillä sitä taas jaksaa pari viikkoa, pakko jaksaa.
Voi lapseni kuinka ihania olettekaan!

Tajuttoman raskas aina luopua kersoista.

Nyt ei ois ollu tapaamisoikeutta, mut pyysin et saisin mukulat, sain. Onneks niitten Äippä osaa ajatella lasten parasta. Nuorinta on ikävä. Hänen Äippänsä ei aattele aivoilla vaan tunteella ja lapsi kärsii. Hellyyttävää ja kauhistuttavaa kokea se ikävä erosta kun lapsi sen osoittaa, halaa, suukottaa ja nyyhkyttää kaulaan hiljaa "iskä mul oli kamala ikävä sua".

Niin sitä vaan eletään päivä kerrallaan, jokainen erikseen omassa tuskassaan.
Elämä ei ole.