Eilen ku tulin kotiin, ja avauduin tsinkulle mun lapsuden kurjista ajoista, se alko nauraa. Siis kelatkaa. Tällästen tärkeiden asioiden äärellä, ja mä viel avaudun sille luottamuksellisesti, niin tää alkaa nauraa.! ei tuu mitään.
Tarina oli seuraava:
Joskus ku mä olin tyyliin tokal tai ekal ja auttiin viel hhagas, ni olin ihan rauhas lähtemäs kouluu nättinä kevät (?) aamuna. Astun sellai iha rauhallisesti siit ovest ulos ja kelaan, mä viel muistan sen tunten, et oon ihan saletti et multa puuttuu jotain. No, sitku en sitä keksiny, niin suljin sit sen oven. Ja sillä samalla sekunnilla mä tajuun mikä multa puuttuu. Se on mun reppu.
Ainoa hyvä puoli tossa tarinassa oli se et meiän naapurin tädil, jol btw oli iha sikan koirii, oli meille vara-avain. !
Ja sit se Tsinkku repes ja pahatsi. Se kikatti koko bussimatkan. :DD:D:D:D
Kiitti taas kavereista. :D
Ainii. Ja Gloriassa oli mahtavuutta ! <3