Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee
mäki aina lupailen mut en pidä niit
mut sen lupaan et pidän täst jätkästkii mennyt on mennyttä kyl mä sen tiedän
me ollaan muututtu, en sitäkään kiellä.