Piirsi poika sydämen kylkeen koivupuun,
taivahalla kultainen kulki kiekko kuun.
Poika, tyttö, kesäyö, samaan tahtiin syömmet lyö.
Piirsi poika sydämen kylkeen koivupuun.
Rakkauden kestävän kertoi pojan suu.
"Siksi kunnes", lausui hän, "kuolee koivupuu".
Poika, tyttö, kaunis maa, kuu jo kulkee pilven taa.
Rakkauden kestävän kertoi pojan suu.
Syksy saapui, lehdet vei, tuuli mennessään.
Halla viivytellyt ei, kukat painoi pään.
Koivu seisoi aina vaan, vankkumatta paikallaan.
Syksy saapui, lehdet vei, tuuli mennessään.
Poika lupas lähteissään, tulla tytön luo,
kun taas lehteen vehreään puhkee koivu tuo.
Kevät saapui, koivuaan tyttö riensi katsomaan.
Poika lupas lähteissään, tulla tytön luo.
Liian syvään poika kai piirsi sydämen.
Paljaat oksat nähdä sai tyttö koivun sen.
Kuoli koivu, aina vaan poika viipyi matkallaan.
Liian syvään poika kai piirsi sydämen.