Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas/
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat/
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat/
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan/
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle/
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle/
Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin/
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi/
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan/
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa/