IRC-Galleria

Luin yhen artikkelin äsken naisista ja sen oli tämmönen:
Kumma juttu, naiset eivät osaa puhua kuin miehistä ja lapsista. Jos naisella on mies, niin sitä joko haukutaan, kehutaan tai sillä ylpeillään. Jos taas ei ole miestä, niin puhutaan siitä millaisen miehen haluaisi, valitetaan kun ei ole miestä tai haukutaan kuinka tyhmiä miehet ovat, kun eivät tajua hänen arvoaan. Yhtä kaikki, aina on aiheena miehet. Nainen tuntuu elävän ainoastaan miehen kautta. Kunnes naisella on lapsia, sen jälkeen puhutaan vain niistä. Mutta niitä ei haukuta, ainoastaan kehutaan ja siinä oheessa haukutaan miehiä.

No näin kivasti ku meitä mollataan niin mitä ootte miehistä, jotka puhuu koko ajan naisista onko ne miehet sit naismaisia miehiä????kysympä vaan... tosi miehet juttelee sit varmaan säästä:)

Pelkureita koko sakki:)

Jos saisit minut sinun huoneeseen lukittuna 24 tunniksi ja saisit tehdä kanssani ihan mitä vain, mitä tekisit?
Jätä kommentti ja sitten kopioi tämä omaan päiväkirjaasi ja katso mitä muute sanovat. Saatat yllättyä.
Jos et vastaa ja kopioi tätä niin olet pelkuri....

Oulussa katsomassa ihan helvetin hyvän keikan...Tossut tutisee vieläkin, vaikka viinaksia en ottanut tippaakaan..

Niin mä havahdun painajaisiin,
Mun hikisiin huokauksiin ja
Kauheaan ikävään,
Kadonneet ovat nauru ja myös kyyneleet,
kaikki turtui, kun kerroit sä meet

Ennen kuiskit mulle pitkään,
Meitä erota ei mitkään maailman
tuulet, tai niin sä luulet,
Ja mä uskoin lailla rakastuneen,
ja vaivun uneen, syvään uneen

(Sä sanoit...)

Kun jäätyy syys, painaa pää
tyynyys ja näe unta, kesästä unta,
Nyt mä nuudun vaan ilman
sua, puudun vaan,
Taas sataa lunta, harmaata lunta

Pois, sä lähdit niin äkkiä pois,
jos tietäisin miksi tää ois kenties helpompaa,
kadonneet ovat nauru ja myös
kyyneleet, kaikki turtui, kun kerroit sä meet

Silloin päiväni muuttui yöksi,
jokainen minuutti kovaksi työksi,
ja maan ja taivaan värit vaihtui,
Mä luulin ensin, et tuska joskus
haihtuu, mut se ei tee niin,
ei se ei mee niin

(Sä sanoit...)

Kun jäätyy syys, painat vaan
pään tyynyys, kun sataa lunta,
harmaata lunta,
Nyt mä nuudun vaan ilman sua,
puudun vaan,
Enkä saa unta, mä en saa unta

Kun jäätyy syys, painat vaan
pään tyynyys, kun sataa lunta,
harmaata lunta,
Nyt mä nuudun vaan ilman sua,
puudun vaan,
Enkä saa unta, mä en saa unta

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa.

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan.
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan.

Rakkaus on kuollut, elämän virtaan.
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan,
pelasta mut.

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää.

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan.
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut.

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa.
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa,
pelasta mut.

Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan

Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan

Musiikki yksin soi
Tyhjä huone tekee kunniaa kaiullaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

;) Tässä oon, ei tarvi sun
hapuilla tai huitoo
tässä oon, ja suhun keskityn

Tiedän kyllä mistä tuut
ja minklaiseen tuntoon
uponnut on moni pettymys

Kauneutes sun kertoisin
ja luvan jos saisin
sun kyynelees kuivaisin
pystyyn sun pääs nostaisin
varoen koskettaisin
niin kauan sua odotin

Odotin sua ennen kuin
sä tiesit musta mitään
kaiken aikaa tuntenut sut oon

Tiesit kyllä senkin että
länteen sekä itään
hamuaisit ennen kuin mun luo

Kauneutes sun kertoisin..

Vuorosanas hallitset
ja niissä pystyt kulkee
pystyisitkö jättämään ne pois?
Kun mä en tahdo sulta muuta
kun vain syliin sulkee
täällä sulle tilaa viel ois

Kauneutes sun kertoisin..

Oi kuinka kaunis oot siinä vierelläin,
Mä tämän kaiken jatkuvan, tahdon juuri näin.

Oi kuinka kaunis on tunne rakkauden,
sen tiedän uhmaavan myös aikaa kyynelten..

Kuu valon antaa, se värjää hohteellansa öistä taivaanrantaa,
ja hiljaisuuden, voin kuulla uuden laulun meille soittavan,

Unta jos vain näen mä haihtuvaa,
viereen jos en huomenna sua saa,
tää mulle riittää, kun olet hetken ees mua voinut rakastaa.

Tää toive pieni, näin alla onnellisten tähtien käy tieni.
Tien luokses raivaan, jos kerran taivaan synkät varjot tummentaa.

Myrskyä en kohtaa raivoisaa, aaltoa en nää niin mahtavaa,
ettenkö lähtis, sun vuokses vaikka merten kaukaisien taa.

nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
ja hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa: tähän alkaa jo tottua

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa