IRC-Galleria

<INTRO function=begin>
seuraavana vuorossa puhdasta tajunnanvirtaa jonka omistan niille jotka ovat kärsineet käytöksestäni viime aikoina ja etenkin HÄNELLE joka on saanut tämän aikaan!

rakastan sinua kulta...
</INTRO>



<STORY function=begin>
istun yksin kotona miettien asioita puhki halki poikki pinoon päässäni kuten kirvesmies hakkaa puita työkseen omassa pikkupihassaan jossa on pieni punainen tupa mutta hänen etunaan on se että hänellä on siellä odottamassa vaimo sisällä joka on raskaana ja odottaa lasta toisin kuin minä joka siis olen yksin tässä betoni huoneessa joka heijastaa ikäväni tuhatkertaisina takaisin maatessani yksin vuoteessani joka olisi mitoitettu kahdelle mutta josta hyvä jos riittää nukkumamahdollisuutta minulle koska se on niin iso ja tyhjä ilman HÄNTÄ jota odotan saapuvaksi elämääni ja jääväksi niinkuin lumi on jäänyt kaukaisten vuorten huipuille ikuisiksi ajoiksi joskus sulaen vähän pois ja silti pysyen kasassa koska se sulanut lumi tulee aina takaisin niinkuin toivon HÄNENKIN tekevän koska niinkuin auto ilman moottoria olen minäkin vajaa ja epätoimiva ilman HÄNEN seuraansa joka on kuin avaruuden aukeuden ihana tyhjentävä voima joka ei jätä muuta jäljelle kuin onnellisen tietoisuuden siitä että elämä on edessä ja huominen takana niinkuin taakse on jääneet hulluuden vuoteni jotka vietin turhaan sekoillen etsiessäni HÄNTÄ elämääni johon HÄN saapui yllättäen kuin jättiläsmäinen vesilasi keskeltä tätä asfalttiviidakkoa jossa uiskentelee titanicin luonnollisen kokoinen kopio ja pari jääpalaa muistuttavaa jäävuorta jotka ovat yhtä kylmiä kuin on tämä huone ja elämä ilman HÄNEN lämpöään ja seuraansa jokapäiväisessä elämässä jonka haluan omistaa vain HÄNELLE niinkuin taiteilijat ovat omistaneet taideteoksiaan jollekkin aiheelle niin samalla tavalla minäkin haluan omistaa itseni ja elämäni joista olen koittanut luoda uuden tyyppistä taiteen muotoa HÄNELLE jonka hymy on valaisevampi kuin aurinko ja kuu ja jonka kauneus sokaisevampi kuin maailmankaikkeuden kaikki tähdet yhdessä läjässä naaman edessä jossa ne varmasti ihmettelisivät sijoituksensa rationaalisuutta niin kuin ihmettelisi jänis jos sen laittaisi mikroaaltouunin säätönapin tilalle pyöriteltäväksi kuten lapset pyörivät sunnuntai aamuisin karusellissä onnellisen tietämättöminä kaikesta siitä onnesta minkä yksi ihminen voi elämään tuoda hymyillen toisilleen ja ollen viehkeinä kuten HÄNKIN on aamulla juuri heränneenä puhuen kieltä joka on minulle uusi ollut sen jälkeen kun ensimmäisen opin auttavasti puhumaan sillä sitä ennen ei ollut minullekkaan vielä väliä maailman asioilla muilta osin kuin siltä että sain ruokaa naamaani tasaisen tappavaa tahtia ja unta kuulaan joka on ominaisuus jota kaipaan tälläkin hetkellä sillä HÄN on vienyt minulta järjen sekä sydämen ja en halua että HÄN ikinä niitä enää minulle takaisin sysää sillä ne ovat alusta alkaen olleet omistetut HÄNELLE joka on jo nyt muuttanut maailmaani enemmän kuin itse syntymänikään sai aikaan jonka johdosta katkaisen ajatusteni taltioinnin tähän koska ikäväni kyynel vierähti juurikin poskelleni HÄNEN johdostaan ja tiedän että tulvakin alkaa vain yhdestä pisarasta mutta joskus se on liikaa kuten on tämä erossa vietetty aikakin jo tähän mennessä ollut omasta rakkaastani eli HÄNESTÄ
</STORY>