Vietin yöni hevossairaalassa vahtimassa erästä varsaa. Vaikka vietin vaavin kanssa aikaa vain sen 8 tuntia, koko sen tehoruokintaruljanssin keskellä tuli sellainen olo, että vauvaan kerkesi kiintyä ja todella teki kaikkensa sen hyvinvoinnin eteen. Juotin nappulaa tuttipullolla noin puolen tunnin välein, mikä oli aikamoinen haaste kun juotettava oli maailman vahvin pieni mies, joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan.
Viime yö oli kiva yö siitä, että sain todella tehdä erilaisia asioita. Niinkin mitätön asia kuin pikaglukoosimittaus tai lääkkeiden anto kanyylin kautta on hieno kokemus, kun sen itse saa tehdä ensimmäistä kertaa.
Yön päätyttyä kun lähdin seitsemältä kotiin päin ja karsinassa pomppi selvästi virkistynyt pikkumies maha täynnä maitoa, ja glukoosiarvot kohonneena, en voinut muuta kuin hymyillä vaikka väsyttikin kamalasti.
Olen todellakin oikealla alalla. :)