IRC-Galleria

Kamalaa, miten englannin sanat on hukkunutkin päästä. En osaa enää mitään perussanojakaan saatikka sitten pitäs opetella tota ammattisanastoo... Erityisesti kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia.

Oon soitellut seuraavaan harjottelupaikkaan koko päivän ja eilisenkin päivän ku se mun ohjaaja ei voi näköjään vastata ees sähköpostiin mistä päättelen et se on joku vanha kiukkunan sairaanhoitaja joka ei osaa ees käyttää sähköpostia. Tänään sieltä sit vastas pitkien taukomusiikkien jälkeen ilmeisesti joku akka keskuksesta ja sano kiukkusesti et puhelinaika on 10-10.30. Sanoin sit vaan et okei ja täytyy kait sit soittaa huomenna. Vituttaa vaan ku noita puhelinaikojakaan ei lue missään, oon yrittänyt netistä hakee, missä ne oikeen lukee?!?!?

Ens torstaina on kaikista viime vuoden asioista taitokoe. Siinä voidaan kysyä ihan mitä vaan tai sit laittaa tekeen jotain, esim. katetroimaan. Tuntuu ihan kauheelta, en muista mitään esim. synnytyksistä tai jostain intraoperatiivisesta hoitotyöstä. Mutta turha tässä on alkaa paniikissa enää mitään lukeen ku kysymys voi tosiaan tulla ihan mistä vaan. Mua vaan pelottaa et tulee joku helppo kysymys tai tehtävä ja sit mä kämmään sen. Tulis sitten mieluummin joku oikeen vaikee niin ei oo niin noloo jos ei osaa.

Opinnäytetyöstä alkaa tuleen paniikki. Kauhee homma olis viellä edessä ennen joulua, sillä suunnitelmaseminaari pitäs olla rutistettuna heti joululoman jälkeen ja joululomaksi en sen tekoa todellakaan haluu jättää. Työelämäpalaverissa mentiin Anninan kaa ihan paniikkiin myös ku ne toivo sieltä osastolta et otettais yhteyttä kaikkiin mahdollisiin henkilöihin, joita suusyöpäpotilas tapaa hoidon eri vaiheissa ja jotka osallistuvat hoitoon... Ei kyl todellakaan soitella millekkään lääkäreille, nehän vaan nauraa et mitä vittua, menkää nyt pyyhkiin pyllyjä! Sitä paitsi niitä hoitoon osallistuvia tahoja oli ihan sairaasti! eihän tästä tuu ikinä valmista jos aletaan kaikille soiteleen!

Työelämäpalaveri oli muutenkin jotenkin järkyttävä ku tajus kuinka kauhee tauti se suusyöpä oikeen onkaan. En oo ikinä ajatellut sitä sen tarkemmin, syöpä ku syöpä.. mut nyt kyl tajuaa et sitä syöpää en ainakaan haluis! Ensinnäkin, se on melko huonoennusteinen tauti, monet tukihenkilötkin osastolla oli jo kuollut joten niitä on kuulemma vaikea saada potilaille. Leikkaushoito vaikuttaa ulkonäköön todella paljon jos joudutaan poistaa puolet naamasta ja sit vielä laittaa joku siirre siihen, ei voi tulla kovin nättiä tulosta. Sit niille potilaille laitetaan trakeostomia, josta niitä joudutaan imeen säännöllisin väliajoin ja se on kauheen näköstä ku hengitystiet tukitaan yhtäkkii sillä imukatetrilla. Monille laitetaan myös Peg- letku suoraan vatsanpeitteiden kautta mahalaukkuun jonne sit ruiskutetaan ruoka... Sit niillä potilaille saattaa jäädä kauhee limaneritysongelma, niil saattaa ihan valua limaa suusta puhuessa. Myös puhekyky voi kärsiä ja syömisestä tulla ongelmallista.. Ihan kauheita juttuja varsinkin ku noiden hoitojenkaan jälkeen ei oo mitenkään varmaa et selviät hengissä ja jos satut selviään niin tauti voi sitten uusia... Hieno tehdä tollasesta aiheesta joku ohjauskansio, siitä tulee kyllä tosi masentava..

En oikeen tiedä et mitä tekisin seuraavaksi, olis niin paljon hommaa mut ei tiä mistä alottais... ei oikeen jaksais mistään..

Jaksaako joku muuten pureskella riisiä?