Ei hitto, tapasin tänään ehkä maailman kamalimman potilaan!!! Sen kanssa oleminen oli kun tappelu, jossa vaan se sai huutaa ja valittaa (esim. siitä että mä en tiennyt missä lokerossa sen repussa sillä on sen omat tavarat) ja mähän en tietenkään saanut sanoo mitään vastaan ku oon kuitenkin kiltti sairaanhoitajaopiskelija joka vaan hymyilee ja pahoittelee kaikkea, esim. sitä että en heti tajunnut auttaa sitä housujen pukemisessa kun se just 2 sekuntia ennen oli kieltänyt auttamasta!!!! Olis niin tehnyt mieli tönästä se siitä ikkunasta ulos!! Mutta tollaset paskiaiset ei kyllä varmaan kuole ees yheksännestä kerroksesta pudotessa :(
Huomenna taas hymyilemään tälle ihanalle ihmiselle sitten vaan... Täytyy varmaan ottaa vähän lääkekaapista jotain rauhottavia ennen että kestän ees nähdä sen naaman!