Tipu löydettin eilen räpiköimässä viimesiä räpiköintejään kastelualtaassa, sen pesäkopin alapuolella... äiti ja isä pelasti sen ja syötti sille madon josta se hieman virkosikin. Tipu ei ollut vielä lentokykyinen. Tipu sinnitteli yön yli meidän leikkimökissä, jonne sille oltiin rakennettu suojaisa pesä (ämpäri, jossa oli kuivia ruohoja ja Taran (meidän karvakani) luovuttamia karvoja). Aamulla Tipu oli jo virkeämpi ja söi ahnaasti kolme kastematoa. Myöhemmin päivällä Tipu visersi niin että alkoi kuulua vastauksia viserryksiin; Tipun vanhemmat olivat havainneet jälkeläisensä!!! Tipu laitettiin tönöttämään marjapuskan juurella olevaan pylvääseen ja ajatelkaa, sen vanhemmat tulivat syöttämään sitä sinne!!! Tipua ei kuitenkaan voinut jättää huterana killumaan tolpan nokkaan vartioimatta, joten meidän oli otettava se vielä leikkimökkiin suojiimme, kunnes se oppii lentämään. Tipulla oli kuultavana vielä iltasella suruviesti: sen sisarukset oli löydetty kuolleena pesäkopista.. Joten oli Tipun onni, että se oli tippunut altaaseen eikä ollut kokenut sisarustensa kohtaloa! Vielä iltasella Tipu söi ahnaasti matoja ja kakkasi mun käteen. Nyt se on jo unten mailla, huomenna on päivä uusi!!!