Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen.
Tiedän, mitä haluan. Tiedän, miten vähään kykenen.
Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy.
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy.
Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en.
Läheisyyttäs kaipaan, rakkauttasi tarvitsen.
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään.
Sanot: "Pois!" ja minä menen. Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään.
kertosäe:
Kunpa sinut tuntisin paremmin,
Silloin ehkä oppisin itsenikin.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
Tulen uudestaan.
Yksinäisyys yksinäisen, joskus siihen hermostun.
Halki aavikon jäisen rämmin, kunnes havahdun.
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.
kertosäe (3x)
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.
Aion tulla viereesi uudestaan
Poikki ikiroutaisen isänmaan.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
Tulen uudestaan.