tää on niin paska, että alkaa jo lähennellä nerokkuutta.
Ensin mä kuulen sen, ja sitten näen, miten oksista koottu seinämä liikahtaa, mä näen, miten sen takana on varjoja, kauniita valkoisia hahmoja, jotka säteilevät ympärilleen valkoista valoa, mä näen miten Valtterin paljaan ylävartalon iho melkein heijastaa valoa, ja poika on hetken mun silmissäni kaunis, niin kaunis, ja sitten se työntyy ulos, nostaa oven takaisin paikoilleen, ja mä huudan. En sanoja, en mitään järkevää, mä vain huudan, itken, kiljun, mä en tiedä mitä se on, mutta mä huudan aivan helvetin kovaa, enkä tajua itsekään mitä teen, kun jo juoksen kohti oviaukkoa. Mä kuulen etäisesti, miten Minttu käskee mun pysähtyä, mutta en välitä siitä sen enempää kuin välittäisin kärpäsen surinasta ikkunassa, joka on huoneen toisella puolella. Mä juoksen, meinaan kaataa oven, mutta saan siitä kiinni, astun ulos ja nostan oven takaisin. Mä en näe Valtteria missään, enkä haluaisikaan. Valkoiset hahmot alkavat piirittää mua, ja tällä kertaa ne eivät levahda silmänräpäyksen tai parin jälkeen pelkäksi sumuksi, vaan ojentelevat käsiään kohti mua, mä voin kuulla, miten ne puhuvat mulle, niiden äänet tulevat jostain kaukaa, ja ne puhuvat mulle.
24.11.2010 21:31 <ashtrayheartt> @TURTLEmaisa: eka me ollaan kauheen kypsii kilkkeel ("mä heräsin yöl ja sit mä mietin et vähän mä oon käyttäytyny kypsästi tänään!") ja sit me ostetaan talvivaatteita niinku KESKI-IKÄSET tai normaalit teinit o_______________O