"Noni mene nyt kauppaan jo, ennen kun se menee kiinni!" Frank hoputtaa kun mä olen tupakkani puolivälissä.
"Mikä kiire mulla on, tiedäksä kultaseni, Seven-elevenin idea on just se, että se on auki niinku kakskytneljä kautta seittemän. Sen takia niillä onkin niin perkeleellisen kallista."
"No mitä väliä, noni mene jo!"
"Mikey?" mä käännyn kiljaisemaan ovesta sisään.
"No?" se huutaa keittiöstä päin.
"Mä käyn kaupassa, haluutsä jotain?"
"Joo! Venaa!" Juoksuaskeleet katoavat nopeasti yläkertaan ja palaavat sitten takaisin alakertaan, se antaa mulle olan yli kakskymppisen.
"Tuo mulle jotain hyvää, jotai lonkkuu tai jotain."
"Paljon?"
"Joku... sixpack. Eiku kaks!"
"Eli kolme, yks pikku Frankie-teinille ja kaksi pikku Mikey-teinille?"
"Joo."
"Mä saan sit loppurahat", mä murahdan. "Mä rikon tässä lakia teidän takia."
"No pah", Mikey sanoo ja pyöräyttää silmiään. "Tosta nyt jää mitään edes yli." Mä pudistelen päätäni noustessani ylös ja mietin, mihin ihmeeseen olen taas pistänyt pääni mukaan. Nyt kun tarkemmin miettii, niin mähän voisin vaikka ryypätä niiden kanssa, tää on mun elämäni viimeinen kesä kahdeksantoistaveenä, joten kai mä siitä sen verran saan nauttia? Ryyppäämällä pikkuveljeni ja sen kaverin kanssa, että meneekö nyt ihan putkeen, Gee, no ei mene, mutta kenenkäs muunkaan kanssa mä ryyppäisin.