"Tästä menette tän käytävän toiseen päähän", nainen opastaa meitä ja viittaa sementinharmaaseen käytävään, jota jatkuu niin pitkälle kuin silmä kantaa, "ja menette ovesta ulos. Siellä on sitten se edellinen elämä, niin sanotusti."
"Okei... Kiitos."
"Ei mitään", nainen hymyilee. "No niin, oli ilo tutustua teihin, Taika ja Minttu. Hyvää jatkoa sitten, tytöt."
"Samoin", mä sanon, ja Minttukin sanoo niin. Sitten me sanotaan heipat sille naiselle ja lähdetään kävelemään käytävää pitkin eteenpäin, missään ei kuulu muuta kuin meidän askelten kaiut. Yhteisestä sopimuksesta me kiihdytetään juoksuun, ainoa todellinen asia mun maailmassa ovat meidän askelten kaiku ja toisen tytön käsi mun omassani.
se olis sitten niin, että se olis sitten siinä.
epilogi vielä, ja sitten taikan ja mintun tarina on ohi.
tää on jotenki tosi masentavaa pelata simsiä. markuksella on vaimo ja poika ja sen vaimo on raskaana (ja saa kaksoset koska mä haluan :D), ja markus hankki sit itelleen miesystävän kesken kaiken koska se oli niin perkeleen hauskaa. nojoo mielessä pyörii kauhee dramaattinen tarina siitä, miten Markus on se joka tuo pöytään ruokaa et se ajattelee et se saa pitää hauskaa välillä sen miehensä (jonka nimeä mä en muista) kanssa, ja silleen. tää on tyhmää D: