elohopeaa veressäni virtaa, mutta alkaa oikeasti väsyttää tämä 72 tuntia putkeen hereillä. okei pakko tunnustaa, nukahdin bussiin kun olin tulossa kotiin minnalta idag ja huristelin ihan tyytyväisenä kaupunkiin asti ennen kun heräsin, mutta muuten nukkumatta. kyrsii.
Lila
Call it pathetic, call it what you will but this city is
Musta se on kaikin puolin pelottava talo. Ovissa on uutuuttaan kiiltelevät Abloy-lukot, mutta...
Emmi
I won't be here left behind closed doors, because hey, I can do that picklock thing
... mä olen ollut koko ikäni ollut tiirikkakuningatar, mutta silti mä käytän kotioveen omaa avaintani, jossa roikkuu Nordean vaaleanpunainen possu ja musta glittertennari, joka varistaa kimalteensa pitkin ja poikin mun laukkua, mutta josta mä en jaksa välittää.
ei sillä että omakehu haisisi mutta tästä tulee ihan nerokas teksti, koska kirjotan tasan siitä mistä osaan - insomniasta ja sekopäistä. rakastan emmiä, mikä on silleen ihme - se on tyyliin eka mun oma hahmo Tinon jälkeen, josta tykkään, mutta kun emmi on. se on masentunut, yksinäinen skitsofreenikko, joka ei nuku ja vihaa Lilaa vaan siksi, että se muutti siihen naapuriin, Lila siis. hii, tästä tulee NIIN hyvä teksti. nimi puuttuu ja juoni puuttuu mutta mitä mä niillä, mulla on mahtava hahmo.