- tähän väliin muoviruusuja omenapuissa-biisin lyriikat ja onnellisuuden lyriikat -
Näiden kahden kappaleen ilmestymisessä on väliä kolmekymmentä vuotta. Kolmessakymmenessä vuodessa Alangon tyyli on muuttunut vähemmän aggressiiviseksi ja kantaa ottavaksi. 1980-luvulla Alangon lyriikoissa otettiin kantaa uskontoon (Jeesus tulee, 1981), politiikkaan (Reippaina käymme rekkain alle, 1980), Suomen Venäjä-suhteisiin (Täältä tullaan Venäjä, 1980) sekä muihin erityisesti silloin pinnalla olleisiin asioihin. Nyt, 2000-luvulla, Alangon tyyli on rauhallisempi ja ottaa asioihin kantaa eri tavalla; Onnellisuus kertoo juuri onnellisuuden puutteesta, mutta ei ota varsinaisesti kantaa yhteiskunnan ongelmiin. Tietenkin 1980-luvun punk-aikakausi vaikuttaa kantaaottavuuteen, niihin aikoihin joka ikinen yhtye otti jollain tavalla kantaa johonkin yhteiskunnan epäkohtaan, mutta Hassisen koneen aikojen Ismo Alanko oli parikymppinen, aggressiivinen nuori, jonka kuuluikin ottaa kantaa, ja olisi ottanut vaikka muut eivät olisikaan. 2000-luvun Ismo Alanko on rauhoittunut niin paljon kuin Suomen merkittävimmälle rock-muusikolle sopii.
ANTEEKS MUT MITÄ KETTUA. MÄ VIHAAN ÄIDINKIELTÄ.