"Mä lähden", mä käyn ilmoittamassa keittiössä Gerardille, joka istuu pöydän ääressä lukemassa New York Timesia. Se nostaa katseensa muhun ja kohottaa kulmiaan.
"Ai mihinkä?"
"Ulos."
"Kenen kanssa, minne ja sitä rataa?" se virnistää. "Sori, mut sä oot mun vastuulla just nyt."
"No joo joo, mut siis, mä lähden varmaan Jordanin luokse."
"Ja Jordan asuu missä?"
"Keskustassa. Älä nipota. Äiti tuntee Jordanin, koska mä seurustelin sen kanssa joskus viime vuonna tai jotain, joten ihan sama."
"Kahekstoista kotiin", Gerard sanoo parhaalla äitiäänensävyllään. "Eikäs sitten ryyppäillä tai hässitä eksiä, eihän?"
"Miksei eksiä saa hässiä", mä ihmettelen.
"Jos ne tulee vaikka paksuksi."
"... Jordan ei tuu paksuksi, Gerard hei, se on poika."
"Ai.
Ai." Gerard lehahtaa punaiseksi. "Jaa. Okei. Selvä. Juu, mene."
"Joo, mä menen", mä sanon ja lähden eteiseen hyvilläni siitä, etten kerrankin ole ainoa, joka jäätyy, säätää ja punastelee. Piste Frankille.