IRC-Galleria

Lie to me
It takes less time
To drink you pretty.

tajusin just, miten erilaista tää elämä on nyt ku vuosi sitten. vuosi sitten kaikki oli niin, et pystyy luottamaan siihen et asiat, joita sovitaan tapahtuvan kolmen viikon kuluttua, TAPAHTUU silloin. nykyisin mä etenen silleen että katotaan jos tilanne ois kolmen viikon päästä sama, tai ees jotenkin samaan suuntaan edes pikkuisen.

ja mä rakastan sitä.

"Ja tuota, anteeksi. Mä oon oikeasti pahoillani."
"Niin kuin mistä?"
"No siitä, että... no niin, tästä kaikesta. Siitä, että sulle on koitunut vitusti vaivaa musta - et sä et oo saanut kunnolla ruokaa, koska kaiken pitää riittää meille molemmille, ja silleen. Sun elämäs, tai kuolemas siis, helpottuu nyt ihan hitosti, ja kaikki on hienosti."
"Mitä vittua sä draamaat?"
"Mä yritän tehdä tästä koskettavan hetken ja sä vain oot tuolleen että mitä vittua sä draamaat", Antton nauraa, "okei, miten vain sä haluat."

"Ei mutta niin, tuota. Mä... mä vain haluan, että sä oot iloinen. Ei tässä muuta."
"Miten se nyt liittyy mihinkään? Mä voin ihan hyvin olla iloinen, vaikket sä lahnaisikaan lattialla."
"Mä en viitsi puhua, kun mä pelkään että mä sanon vittuuntumisissani Kimistä jotain niin, että sä pahoitat mielesi. Mä en halua että sulle tulee paska mieli mun takia."
"Ahaa?" mä kysyn ja kohotan toista kulmaani. "Okei?"
"Joo. Juuri niin."
"Mikä sua vituttaa? Ai se että mä höpötän koko ajan Kimistä? Mä voin lopettaakin sen, jos sä haluat, ei siinä mitään, sano vaan niin mä en sano siitä enää mitään -"
"Ei kun oo vain onnellinen, mun puolesta, mä vain haluan että sä olet onnellinen." Tuo alkaa kuulostaa jo hälyttävältä, mä alan miettiä niitä kaikkia kirjoja joita olen ajan mittaan lukenut, ja tuollaiset sanat, 'mä haluan että sä olet onnellinen' johtavat yleensä väistämättä siihen, että -
"Sano nyt vielä, että sä olet mustasukkainen", mä sanon. "Älä vain sano niin."
"Okei, en sano."
"Oletko sä!" mä huudahdan. "Etkä oo, et oo tosissas varmaan!"
"En ole", se väittää vastaan aika laimeasti.
"Miksi sä olet? Musta? Kimistä? Oletko sä mustasukkainen, koska sä olet kuolettavan rakastunut Kimiin, oot aina ollut? Mä oon lukenut tukholmasyndroomasta! Se selittäis kaiken kyllä, ainakin sen että sä tykkäät Kimistä vaikka se onkin kiusannut sua tyyliin aina!"
"Ruska, rauhoitu. Ei mitään sellaista. Mä en ole kuolettavan rakastunut Kimiin, ei mitään pelkoa."
"Vaan?"
"Vaan suhun."
"Häh!"

se tunne kun tapat yhtä sun lempihahmoistas nanossas ja oikeasti itket.

mut 17401 sanaa!!1 write or die on mun paras ystävä. ♥

hauska viikonloppu oli joo :D:D:d:d: en jaksa selittää kaikkea uusiks eikä ketään kiinnosta, joten kerron hauskan sattumuksen junasta.

olin siinä neljän paikan takana, nuokuin pää vasten ikkunaa. sii neljän paikalla istuu äiti ja sen about 3- ja 5-vuotiaat muksut, kaks poikaa. sit toinen näistä pojista, se nuorempi, oli sillee "äiti kato, tossa nukkuu tyttö!!!1" ja osotti mua siitä välistä. sitä tää isompi poika on silleen et "hei tyhmä, se on poika." sit ne tappeli ne muksut vaikka kuin kauan et oonko mä tyttö vai poika, mut sit avasin silmät ja ne on sitä mieltä että OHO SE ON TYTTÖ SILLÄ ON PAAAAAAAAAAALJON SILMÄMEIKKIÄ!!1

... että jaa.

eilen oli kivaa, oon edelleen et WHIIIIII.

hehehhhe.

C:

"Mä lähden lenkille", mä huikkaan ovelta selkä päin olohuoneeseen.
"Okei, pidä kivaa", iskä huikkaa takaisin.
"Joo, pidä kivaa, koska tuut?"
"Älä sä ala leikkiä mun äitiä kun ei oo koskaan ennenkään onnistunut", mä tiuskaisen Carolinalle. "Oot kuustoista vuotta myöhässä."
"Et sä varmaan puhu sun äidille noin!"
"Ei se ole mun äiti", mä ilmoitan rauhallisesti, "koska äidit ei jätä poikavauvoja isien kanssa ja lähde viettämään rankkaa lapsetonta elämää."
"Sä et tiedä mitään rankasta elämästä", isi varoittaa. "Pidä pääsi kiinni nyt jos sä haluat lähteä sinne vitun lenkilles, sä et voi puhua äidilles noin!"
"En mä äidille puhukaan noin", mä huomautan, "kun ei mulla sellaista ole."
"Kim!" Carolina huudahtaa, yrittää saada äänensä kuulostamaan tosi auktoriteetilliselta, mutta sen auktoriteetti ei tehoa muhun. Voisi tunkea auktoriteetin vaikka perseeseensä.
"Joo, moikka! Menkää vaikka makuuhuoneen puolelle siitä jos huvittaa, koska mä ajattelin tuoda Ruskan tänne ja mä en halua että se näkee, miten mun isä ja sen naisystävä hässii sohvalla kuin pahaiset teinit", mä sanon ja painotan huolellisesti sanaa naisystävä. "No niin, heippa! Pitäkää jumala mielessä ja housut jalassa."
"Hassisen kone", isä toteaa melko voimattoman kuuloisesti, viitaten mun äskeiseen jumalat jalassa -sitaattiini. "Mene. Moikka."
"Moro moro."

Ruska taas - no, Ruska käyttää miesten vaatteita ja farkkuja, jotka roikkuvat sen päällä vaikka niiden pitäisi selkeästi olla pillit, sillä ei ole oikeastaan mitään muotoja mutta mitä se haittaa, mä pidän siitä tuollaisena. Sitä paitsi se kuulemma harrastaa partiota - musta tuntuu, että mun isä tulee rakastumaan tähän tyttöön. Se ihan avoimesti inhosi Amandaa, tai siis, se ei ollut koskaan kotona kun mä toin Amandan tänne, koska mä en halunnut että Amanda näkee miten mun isä ja äiti kuhertelevat sohvalla kuin pahaiset teinit. Että niin. Mutta isä inhosi Amandaa jostain kumman syystä ja näytti sen aika hiton selkeästi mulle, mutta musta tuntuu että se tulee ihan aikuisten oikeasti rakastumaan tuohon tyttöön - sehän harrastaa partiotakin, ja se asuu samassa talossa (isän mukaan paremmalla alueella, kenen tahansa muun mielestä kaupungin vaarallisimmalla alueella), ja voi jee. Mä hymyilen tyytyväisenä itseeni, vaikka oikeastihan sillä ei ole mitään väliä mitä mun isäni ajattelee - ei sitä oikeasti edes kiinnosta mun asiat, niin miksi sitä pitäisi muka kiinnostaa?