”Kuule, Ile.”
”No?”
”Suoraan kysymykseen suora vastaus. Näetkö sä mun tissit juuri tällä hetkellä?”
”… Näen.”
”Voi helvetti”, mä huudahdan ja tempaisen lähimmän kankaanpalan käteeni peittämään paljasta ylävartaloani, se sattuu olemaan puolet mun uusista verhoista, jotka odottavat ripustamista seinälle. Ile katsoo mua edelleen silmät levinneinä ja purskahtaa sitten nauruun, mä kuulen sisälle asti miten se naureskelee koko matkan ulko-ovelle asti. Nyt ei kyllä hyvin mene, mutta toisaalta, voisihan sitä syntymäpäivänsä aloittaa pahemmallakin tavalla kuin näyttämällä tissit parhaalle kaverilleen. Kyllä mä parempiakin tapoja toki keksisin vaikka kuinka monta, mutta antaa olla, tehty mikä tehty, mä ajattelen kevyesti. Antaa mennä, kerran sitä vain eletään. YOLO. Voi luoja.
vartin jälkeen totean että tästä tulee aika paskaa.