IRC-Galleria

Hukun kuolaani, koska flappertytöt.

Äiti auta, itkin pääni irti Kevytkenkäisen kummituksen lopulle. En jestä, romantiikan multihuipentuma, +että miksi mä tajusin 20-luvun tyylikkyyden vasta romanttisen pokkarin myötä. Oh god.

MIKÄ HELVETTI TOI ON TOI 3600 KÄVIJÄÄ VIIMISEN VIIKON AIKANA? onks tääl tapahtunu jotain mistä en tiedä oonko ollu taas etusivulla MIKSI KUKAAN EI OO TULLU VITTUILEMAAN MITÄÄN? wtf!

tanssiminen oli kivaa. tunsin itseni oikeesti nätiksi. ei täs mitään. mun mekko on ihana ja rakastan elämääni, vaik tylli yritti OIKEESTI tappaa mut siel vpk:n portaissa ja sitä rataa, ehhe.

täs mä dataan mekko päällä ja hamsikkaat kädessä. ei täs mitää.

pystyy jänskättää tällee.

järjetön päänsärky ja vanhojentanssit. jänskättää pikkaisen lalala.

En kestä joku n00b nyysi mun ficin ja julkaisi sen omanaan.. GoSupermodelissa. MITÄ TÄÄL TAPAHTUUUU

Saattaa mennä monta päivää etten sua ymmärrä
Silti antais tuntiakaan pois en niistä päivistä
Olet mulle virhe, jota tahtoisi en kadottaa
Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa

Tässä oo taas mittään järkeä. Jolka paikkaan kivistää ja oon yllättäen raivosta soikea.

Hassua, et ihminen X (minä) a, seurustelee, b, suunnittelee kokoukset, c, juoksee tyttöjen kanssa tapahtumissa, d, käy kahta tutkintoa samaan aikaan ja e, käy kursseilla jotka lpk tarjoaa. Henkilö Y... No, käy yhdellä kurssilla jonka lpk maksaa jaon lukiossa. MITEN VITUSSA ON MAHDOLLISTA, ETTÄ SILLE SABOO KOLME VIIKONLOPPUA, JOLLOIN MUN RETKI ON, JA MIKÄÄN EI KUULEMMA KELPAA? Haistan lusmuamista.

uskon rakkauteen

En tiedä. Luiden kiinnitys teipillä ja epätoivoinen satiininmetsästys on kivaa. Tai ehkä ei.

MISTÄ VITUSTA SAAN SATIINIHANSKAT TORSTAIKSI.

ja mistä vitusta revin aikaa mekolleni.

16h aikaa. Alushame melkein check, yläosan vuori check.

Voi luoja...

"Hei Frank, Gerard tässä."
"No hei Gerard. Mitä sä nyt haluut?" Ruotsinlippu selkeästi kirvelee edelleen, ohops.
"Kuule, mun pitäisi keskustella maalifirman perillisen kanssa."
"Mä en peri firmaa, sori, että jos harkitsit iskemistä niin älä."
"En mä sellaista", mä sanon ja syystä x, tai kenties y, mä punastun. "Ei, mun pitäisi puhua ihan eri jutusta. Oisko sulla aikaa vaikka tänään?"
"Voi, sulle koska vain", se vittuilee. "Älä kuvittelekaan. Mutta just tänään on, sattumalta, sulla on melkoisen satumainen tuuri. Vaikka heti. Sä haluat jotain ja mä oletan, että sulla on tarjota vastalahja."
"Me ei olla missään muinaisessa Ruotsissa, täällä ei harrasteta vaihdantakauppaa", mä sanon ennen kuin ehdin hillitä kieltäni. "Ei, unohda. Puolen tunnin päästä, koulun D-ovilla?"
"Tunnin päästä. Mä tulen yksin, sä tulet yksin. Ei sekundantteja, vain paljaat nyrkit."
"Onko kaikki näytelmäkerholaiset tuollaisia", mä ihmettelen ääneen. "Muista samettitakki, Hamlet."
"Picasso, pensseli silmään ei oo paljaiden nyrkkien käyttöä, muista se."
"Tunnin päästä."
"Tunnin päästä, Monet."