Mä astelen itsevarmuutta uhkuen kohti Juusoa. Sen teinilehmähovi katsoo mua tarkasti, ehkä siksi että a) mä olen tuntematon ja b) ne valuvat reisillewn mun itsevarmuuteni paisteessa. Niistä näkee, että ne ovat itseään häpeileviä pikkuteinejä, sellaisia mitä koko Kamppi onb pullollaan, ja ne hukuttavat epävarmuutensa naurettavaan vittuiluun. Näiden teinien ja Kampin prinsessojen välillä on vain yksi ero: nämä häkeltyvät mun esiintymisestä, vaikka se tuleekin multa luonnostaan. Ne eivät ole pienissä ympyröissään nähneet koskaan mitään vastaavaa.
Camp nano. Esteri on niin vittunaama et rakastan sitä.