IRC-Galleria

Oon niin kiukkupeppuinen että harrastan aggressiivista bleiserinompelua ja huudatan Pinkiä niin kovaa, että herra vahtimestari pisti just päänsä sisään ovesta "MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU???" "sori pistän tota hiljemmalle..." "älä turhaan, varo vaan ettei *** kuule" hih :D

Koko ajan tuntuu siltä että oon kahden sekunnin päässä ahdistuksesta.

Mytta pääsen kotiin keskiviikkoiltana. Oon ehkä tosi onnellinen siitä. Koska anteeks mut lol rakastan mun asuntoa ja yksinäisyyttä ja kaikkea. Ja pian on kaikki pois alta, ja olen vapaa kuin taivaan lintu liihottelemaan kohti Helsinkiä ja kaikkea mitä tässä maailmassa rakastan. Mun PARTIOHUIVIKIN ON SIELLÄ, VOI APUA.

HAssua, että tänä aamuna herätessäni kello 6:38 kun lähtö tapahtui 6:53, tunsin olevani kotona ja lähdössä turkuun. Totuus on että rakastan tuota kaupunkia niin paljon, turku on kylmä ja yksinäinen mutta helsinki ja mun viisitoista neliötä tuntuvat omalta ja tasan siltä,miltä koti tuntuu. Sairasta? Ehkä. Ja ylihuomisiltana lähden taas... Kotiin.

Ei mitään, äiti ja isi on kivoja mut Helsinki on Helsinki ja siellä olin lopultakin rauhallinen, mikä on tervetullutta vaihtelua säntäilyelämääni.

Siellä kukaan ei huutanut MENE TUONNE TEE TÄMÄ SEISO SIINÄ ÄLÄ PUHU SANO JOTAIN SYÖ KUN KÄSKETÄÄN NUKU KUN VALOT SAMMUU.

Minä haluan hieman huvia
Seikkailuja, elokuvia
Sekopäänä, hulluna heilua
Ja rakastaa sinua

Hitto tätä elämää. Onneks äiti ostaa mun bussilipun, KOSKA voin ostaa lisää kaljaa.

Ei vittu nyt oikeeati jotain sisältöä tähänkin paskaa. Kolmen k:n elämä ei oo ehkä se mitä haen: koulu, kolo ja kalja.


Hitto.

Kivaa et täällä on paperiseinät ja katon Lip Serviceä, kamut varmaan luulee et katon pornoa koska AAAHHH AHAHAH AAAHHH koska salee noi muijat vaan panee koko ajan vitusti?

Säälittävintä ikinä: maisa, joka istuu sängyssään katsomassa Lip Serviceä ja juomassa väljähtänyttä, liian makeaa skumppaa, ja laskee hilusiaan, josko voisi ostaa vielä pari bisseä ja muutaman ale-Drumstickin (niitä tuli mystisesti lisää alelaatikkoon?).

täällä asumisessa on yksi huono puoli: keittiö on kuus kerrosta alempana, tai itse asiassa melkein seitsemän.

tarkoittaa sitä, et mun täytyy kantaa mun kaikki astiat, jotka haluan tiskata, alas asti, ja sitten tiskata ne, ja kantaa ne ylös. kettu että voi ärsyttää tällainen touhu, JA RUUANLAITTO ON KANS HAUSKAA JOO :DDD yksin kaikkein eniten perseestä, t. söin mikrossa lämmitettyjä vetisiä kalapuikkoja (okei oon syönyt pahempiakin!), koska en jaksanut lähteä alas asti.

naapurissa asuu herttaisia tyttöjä jotka puhuu hassua murretta, ja huudattivat eilen yhteentoista? asti robinia ja icona popia. lisäksi seinän takana asuu henkilö, joka päätti mennä eilen aamulla kello 6:02 suihkuun (joka on sattumoisin mun huoneen vieressä), ja sen jälkeen huudattaa musiikkia npin 6:22.

ei täs siis mitään! vähän on kyl totuttelemista.

ja jos joku tulis tiskaamaan mun puolesta niin oisin tosi iloinen. :D

ai niin! ja todettiin et nuudelit valmistuu paljon kätevämmin mun kahviämpärissä (eli puolilitraisessa mukissa) kuin kulhossa.

Mulla on asunto, joka on tilava, ja jossa on vain mun tavaroita. (ikei sängyt ja matto ei oo mun, mut ei haittaa). Oon iloinen, mulla on 48 tuntia onnellisuutta edessä, koska yksinäisyys ja kaikki. En halua ajatella kahden vrk:n päähän.

Istuin koulun käytävän lattialla itkemässä vitutustani, ja phi meni neljä maahanmuuttajapoikaa. Pysähtyivät siihen kysymään että mikä on hätänä, lohduttelivat "sa oot liian kaunis paljon kaunis surullinen", ja "nyt on perjantai ota alkoholia ja hymyilet!" voi ei. Hakivat mulle paperua että sain niistää ja antoivat vielä silmälasien pyyhkimiseen sellaisen liinan. Meinasin tukehtua siihen suloisuuteen.

Kahteentoista jos hengissä selviäisi niin olisi upeaa. Minuutti kerrallaan, ja kahdeltatoista pakenen.