IRC-Galleria

tässäpäs istun sitten syömässä lihapullia tomaattikastikkeella SPORKILLA. tuli ihanan partiomainen olo. ♥

tiiättekö sen tunteen, kun ootte vaan IHAN HITOKSEEN HUKASSA.

miten hitossa voi olla niin vaikeaa kulkea hki-järvenpää, kun juna menee tuosta kilometrin päästä ohitse, ja voin hypätä siitä kyytiin. PALJONKO SE MAKSAA? no, ei mitään käsitystä. MITEN SE MAKSETAAN? no, vr:n sivut eivät kerro.

ja parasta tässä on se että en ees oo saanut vieläkään osoitetta, mihin mun pitäis mennä työhaastatteluun.

voi ei, saanko vaan AMPUA ITSENI.

ilmeeni kun:

"lainatkaa joku mulle ompelukonetta?"
"mee kirjastoon."

MITÄ????

hullua tämä hullu kaupunki hullu maailma

ei vitja

”Miksi sinä olet täällä?”
”Miksipä en”, mies vastaa ja kohauttaa olkiaan. ”Sinua on aina yhtä mukava nähdä.”
”Voi, kiitos. Minä luulen, että se ei ole ihan se perimmäinen syy.”
”Saatan ehkä kertoa, jos tulet istumaan viereeni”, Karter sanoo hyväntuulisesti, ja ilmeilee vilkkaasti, yrittäen viestiä jotain, mistä en todellakaan saa kiinni.
”Ei siihen oikein mahdu.”
”Voi ei, sitten sinun täytyy tulla syliini”, Karter sanoo, enkä voi olla ihastelematta miehen kulmakarvojen elämiskykyä. Mitä ne yrittävät sanoa? Miksi en vain saa kiinni siitä, mitä ne yrittävät minulle viestiä? Kurtistan omia kulmiani yrittäessäni selvittää kulmakarvojen salaista viestiä, mutta eipä sekään oikein auta. Minä luovutan.
”Kaipa sitten”, mutisen ja vedän jalat syliini, yritän löytää niille jonkinlaista paikkaa niin, että pääsisin kiipeän miehen syliin istumaan edes jotenkin. Kiemurtelen turhautuneena Karterin sylissä yrittäen löytää itselleni edes puoliksi järkevää asentoa, ja loppujen lopuksi päädyn istumaan poikittain miehen syliin, nojaten selkääni vaunun seinään ja jalat erittäin epämukavasti vastakkaista seinää vasten koukkuun tuettuna. Helmani meinaa koko ajan valahtaa, milloin mistäkin, ja yritän epätoivoisesti pitää siitä kiinni, mutta kaikkien yritysten jälkeen totean aikeeni tyhjäksi. Samapa tuo.

kirjoittajat tietävät tuskani.

istun bussissa kirjoittamassa tätä, ja kuten ehkä ylhäältä huomataan, hahmot 1 ja 2 istuvat sylikkäin kapeissa kärryissä, sellaisissa vähän vähemmän kurpitsan näköisissä tuhkimo-kärryissä y'know? NO. koska en harrasta sylikkäin istumista, mietin että miten Vita vois istua jotenkin suht järkevästi, ja mihin lihaksiin se ottaa kun se nojautuu lähemmäs kuuntelemaan ja kuinka lähelle sen pitää nojautua, jne jne jne. ei mitään.

no, totta kai mietteissäni nojailen joka suuntaan, kurkottelen niskaani, yritän asettua sellaiseen asentoon kuin Vita nyt on. ei sii mitään, normipäivä, on sitä jännempiäkin asioita tullut tehtyä in the name of research

MUTTA.

sitten nostan katseeni läppäristä.

käytävän toisella puolella istuu kaksi penkillistä saksalaisia turisteja, jotka katsovat silmät suurina ja suu auki mun venyttelyä. hymyilen ja kyyristyn tietokoneeni taakse turvaan.

AI NIIN!!!

VOITIN revanssin revanssin revanssin.

Hei Rihanna miks teit biisin (ainakin esitit), josta The Cab teki coverin, ja johon rakastuin ihan LIIKAA.

Throw on your brake lights, you're in the city of wonder
Aint gon play nice, watch out you might just go under
Better think twice, your train of thought will be altered
So if you must falter be wise

Huudatan tuota ja Deadmau5 ft. GWAY:n Professional griefersiä. Pääni räjähtää musiikkiorgasmeista.

Don't listen too close, their words are like guns
With bullets they fly and kill what you've won
Some love love to hate and some tell you lies
So let's make a toast, kiss them goodbye
We'll kiss them all goodbye

revanssin revanssin revanssi illalla.

EN LUOVUTA.

hävisin saman strategiapelin, tosin isille tällä kertaa.

pian pelataan revanssin revanssi.

Hävisin srstegiapelissä 10-vuotiaalle, joka taputti mua päälaelle ja sanoi: "älä huoli kaisa, ehkä sä huomenna voitat" kun itse kiljuin "VAADIN REVANSSIA!!!!!!!"

hei ei oo todellista miten kello on taas puoli kaksi

ei mua ees väsytä. pitäis ehkä nukkua koska huomenna pitää hymyillä ja olla kiva ja hurmaava ja täyspäinen ja ennen kaikkea palkattava, mut kun ei VÄSYTÄ

voi vitamiini. ehkä vaan mäjäytän itseäni paistinpannulla päähän.

tosin se on ihan liian kevyt, tollanen ikean kolmen euron pannu.

en voi voittaaaaaaaa

"herran haltuun", totesin kun äsken lopetin ton perkeleen meilien lähettelyn. (antaa tosi hyvän kuvan lähettää niitä saatana puoli kahdelta aamulla mutta no can do.)