IRC-Galleria

Joten Seir, mitä sinulla on sanottavaa tulevalle vaimollesi?"
"Kiitos, Abaddon", mies sanoo ja kääntyy minua kohti. "Helel, minä lupaan sinulle, että olen olemassa sinulle aina. Ei ole väliä, missä sinä olet, minä tulen aina olemaan sinun luonasi ja minä tulen aina kuulemaan sinut. Minä tulen aina tietämään, mitä sinä tarvitset, ja minä tulen aina rakastamaan sinua, tästä hetkestä kuolemaani asti, minä lupaan rakastaa sinua juuri niin paljon kuin sinä ansaitset. Sinun hohteesi on sokaissut minut alusta alkaen, siitä hetkestä asti kun tapasin sinut ensimmäisen kerran, ja minä lupaan että rakastan sinua niin paljon, että et tule koskaan tarvitsemaan ketään muuta. Minä olen tässä, ja minä olen sinun."
"Helel, mitä sinulla on sanottavaa tulevalle miehellesi?"
"Minä lupaan antaa sinulle sinun syntisi anteeksi", minä aloitan, vaikka pala tuntuu takertuvan kurkkuun. "Minä annan sinulle anteeksi kaiken, mitä sinä haluat minulta pyytää. Minä annan sinulle kaiken, mitä sinä tarvitset. Minä lupaan ottaa sinut omakseni, ja minä en anna sinua kenellekään toiselle. Kenenkään toisen en anna sinua satuttaa, ja minä pelastan sinut, minä autan sinua. Mitä otan sinut omakseni, puolisokseni, ja minä lupaan pitää sinut rinnallani niin kauan kuin tulen olemaan. Lupaan rakastaa sinua omaan kuolemaani asti, sillä minä olen rakastanut sinua niin kauan kuin olen ollut, minä olen rakastanut sinua, Seir, jo ennen kuin sinä olet ollut. Olen rakastanut sinua omasta syntymästäni asti, ja lupaan rakastaa sinua kuolemaani asti."
"Tässä teidän kaikien edessä, Saatanan ja Helelin minulle luomilla valtuuksilla, minä julistan nämä kaksi aviopuolisoiksi", Abaddon sanoo, ja miehen ääni kaikuu korvissani niin, että minua huimaa. "Tämä avioliitto olkoon niin pyhä tai epäpyhä tai jotain siltä väliltä kuin se on, ja se olkoon kestävä ikuisesti, tästä ikuisuuteen te kaksi tulette rakastamaan toisianne ja olemaan toistenne omaisuutta. Seir, tästä eteenpäin sinä olet Helelin, ja Helel, tästä eteenpäin sinä olet Seirin. Te ette ole enää kaksi, nyt te olette yksi, ja te olette yhdessä upeampia kuin kukaan on koskaan ollut. Seir, voit suudella vaimoasi."

voi Seir. miksi menit Luciferiinan kanssa naimisiin, olisit voinut myös ottaa mut vaimoksesi. (for the record, Lotalle on ihan okei että menisin Seirin kanssa naimisiin.)

Ammattini puolesta olen saanut tutustua uuteen idoliini.

On nainen. Nainen menee naimisiin ja budjettia ei ole, hääpukuun pistetään sen verran rahaa kun tarvitsee.

Nainen on palomies, ja aina palotaistelun tuoksinnasta ehtiessään siivoaa lattioita nuorisotalolla. Nainen nyplää tulevan aviomiehensä kanssa pitsit hääpukuunsa.

Ikää naisella on noin 65 vuotta.

Oikeasti. En oo koskaan tavannut mahtavampaa tyyppiä, ja on ilo tehdä hääpuku tälle naiselle SEKÄ olla töissä samalla nuorisotalolla.

Nälkäpeli erittää mielipahahormonia.

Itken silmäni päästä.

Kerran eksyin katsomaan artikkelia "behind the sets of supernatural", ja löysin, mitä haluan tehdä elämälläni.

ahahahhaha

”Mitä sinä Samaelista halusit?”
”Seksiä”, vastaan todenmukaisesti ja säpsähdän sitten, kun tajuan, mitä tuli sanottua. ”Suututko sinä siitä?”
”Miksi minä suuttuisin siitä, että sinä harrastat seksiä?”
”Koska… Se suudelma, ja… se, ett䅔 Että minä rakastan sinua, demoni, kaiken järjen ja kaikkien sääntöjen vastaisesti minä rakastan sinua.
”Se, että minä satun rakastamaan sinua?” Seir kysyy ja kohottaa kulmakarvojaan, ”no, se ei nyt ole – me sovimme, että me olemme sellaisen yläpuolella. Ja sitä paitsi, sinä olet raskaana toiselle miehelle, ja jos me olisimme niin kuin ihmiset, se voisi olla paha juttu, mutta…”
”Mutta me olemme ihmisten yläpuolella”, minä totean. ”Se ei ole mikään uutinen.”
”Tiesin, että saan sinun huomiosi kiinnitettyä sillä”, Seir hymähtää, melkein nauraa, ja minä jään odottamaan naurunpyrskähdystä, jota ei koskaan kuulu, mies saa itsensä kuriin ennen sitä ja palaa taas omaksi itsekseen. ”Mutta niin. Harrasta seksiä minkä haluat, mutta minä rakastan sinua.”
”Minäkin rakastan sinua. Ja me olemme sellaisen yläpuolella.”
”Tuletko vaimokseni?”
”Anteeksi mitä”, sähähdän miehelle, joka katsoo minua ilme peruslukemilla.
”Niin. Tuletko vaimokseni?”
”En helvetissä.”
”Ai.”
”Niin. Minä menen sinun kanssasi naimisiin, kyllä, mutta vasta sitten, kun minä kosin sinua.”
”Taas jotain enkelijuttuja?”
”Ei, vaan sitä, että en jaksa enää kaikkea kosiskelua.”

Kerään äkkiä mekkoni lattialta ja sujahdan sen sisään pyyhittyäni itseni ensin Saatanan paitaan, jota mies ei tule enää ikinä tarvitsemaan, ja joka on muutenkin niin hikinen, että tunnen itseni likaisemmaksi kuin ennen pyyhkimistä. Silittelen hiuksia jotenkuten päätä myöten, isken silmää peilikuvalleni kun olo tuntuu niin varmalta, että pystyn lähtemään liikkeelle ja pysyn pystyssä korkokengilläni, ja avaan oven takaisin valtaistuinsaliin vain huomatakseni oven takana odottamassa olevat Seirin ja Astarothin; Seir seisoo paikoilleen kivettyneen näköisenä, ja Astaroth on kumartunut kurkistamaan sisään avaimenreiästä. Nämä kaiksi näyttävät täydellisesti omat itsensä juuri tällä hetkellä, ja minua naurattaa. Kaikista maailman asioista naurattaa, ja naurattaa vielä enemmän, kun Astaroth nostaa kätensä yläfemmaan. "Sinä sitten sait."
"Kyllä vain", mutisen saatuani lopultakin itseni rauhoittumaan ja läpsäytettyäni kämmeniä Astarothin kanssa."
"Joten Saatana on poissa kuvioista, niinkö?"
"Juuri niin sanoisin."
"Mahtavaa. Lucifer, sinä olet ihan uskomaton", Astaroth sanoo ja virnistää. "Mitähän tästä seuraa?"
"Kuulet kyllä pian."
"Sinäkö tuhosit Saatanan oikeasti seksillä?"
"SIllä se lähtee kuin millä on tullutkin", mutisen, ja Astaroth kohottaa kulmiaan kysyvästi, mutta pudistan päätäni. "Ei mitään. EI yhtään mitään. Minä tuhosin Saatanan, ja kaikki on nyt mukavaa."

Tämä on kaikki aivan väärin. Minä olen enkeli. Minä olen arkkienkeli, ja Seir on Helvetin prinssi, ja minä en kuulu tänne - ehkä koko asetelma on ihan väärin päin. Ja kaikki lähti niistä ihmisistä, jotka eivät arvostaneet Isäni työtä vaan valittivat takaisin Egyptiin, koska ainakin siellä oli tarjolla muutakin syötävää kuin pelkkää mannaa.

Kaikki lähti ihmisistä. Tämä jos jokin on oikein hyvä syy vihata ihmisiä, jos en aikaisemmin jo vihannut, niin nyt ainakin vihaan. Koko sydämestäni, sielustani ja ihan mistä tahansa, koska tämä tilanne, jossa olen nyt, on ihmisten vika. On ihmisten vika, että Isä yhteistyössä Mikaelin kanssa heitti minut alas taivaasta, ja on ihmisten vika, että päädyin Helvettiin. On ihmisten vika, että suutelin äsken Seiriä, koska yritän vain parhaani mukaan selvitä ja päästä takaisin Taivaaseen, ja Seir… asettui väliin. Poikittain.

TA-VITUN-DAA