Sitä kummasti oppii arvostamaan näitä elämiseen liittyviä itsestäänselvyyksiä, kun olet ilman niitä. Kämpässä on meneillään vessaremontti, ei suihkua, saunaa saatika sitä posliinia. Viikko on sitkuteltu ja vähintään toinen mokoma olisi vielä kestettävä. Tällä nykyisellä työmiesten vauhdilla menee varmaan vielä kolmaskin(!) Tänäänkään ei remppamiehiä ole lainkaan näkynyt...
Onneksi sentään toisessa talossa on vessa, jota voi käyttää. Pesullakin käydään millon missäkin, uimahallissa, kylpylässä tai sitten hiukset pestään ihan vaan keittiön altaassa. Vaikeaa, kyllä. Mutta minkäs teet? Olenkin siis tässä pohdiskellut, että JOS tuo meidän kylppäri sitten ikinä valmistuukaan, niin osaan arvostaa sitä. Iltapäivät istun pöntöllä ja illat lorotan vettä suihkussa. En lähde sieltä minnekkään.
Sekään kun ei riitä, että kylppäri on poissa käytöstä.. Myös eteinen on täynnä työmiesten tavaroita. Kaapeille et pääse, koska kaikki raskaimmat ja isoimmat tavarat on just siinä ovien avaamisen esteenä. Myös asunto on kivassa kunnossa; saunan lauteet ja vessan ovi löytyvät olohuoneen seinään nojailemasta. Parveke toimii taas romujen säilytyspaikkana. Eipä tee mieli sinne mennä päivää paistattelemaan.
Mutta ajatellaampa positiivisesti, katto on kuitenkin pään päällä ;)
Nyt on vessa kuosissaan, jes. Mut huomenna taitaa netti katketa ja pitää sitkutella ilman sitä varmaankin pari kolme viikkoa. jee jee. eikö tää elämä vois jo palata raiteilleen?
ps. ja taas se pirun makkarin patteri vuotaa (jonka ne muuten vajaa vuos sitten korjas!