Nyt ollaan oltu pojan kanssa jo pari yötä kotona ja voi että se on ihana <3 Miten toista voikaan rakastaa näin paljon.
Pikkuinen on kyllä vienyt isänsä ja äitinsä sydämen ihan totaalisesti.
Kaiken lisäksi pikkuinen on hirmuisen kiltti tapaus. Nukkuu ja syö hyvin eikä paljoa metelistä välitä.
Yötkin varmaan nukkuis kokonaan, mutta pakko aina herättää se syömään tissiä.
Maitoa tulee hyvin ja välillä pumppaankin sitä sitten talteen. Korvikkeita ei oo onneksi tarvinnut antaa.
Eilen käytiin testaamassa vaunuja ja tehtiin ihan pieni lenkki, vauva nukkui koko matkan eikä välittänyt vaikka kuului jos jonkinlaista melua.
Tuo sektiohaava ei oo enää kauheen kipee, tietty vähän arka on sängystä noustessa, mutta muuten jo parempi. Eikä tarvi enää syödä kun ehkä pari särkylääkettä päivässä.
Huomenna käyn ottamassa tikit pois ja silläaikaa meidän perheen miehet saakin olla sitten kahestaan kotona. Täytyy pumpata maitoa jemmaan sitten, jos sillä aikaa tulee vaikka nälkä.
Meinasin nimittäin samalla pistäytyä kaupungilla ostamassa jotain vaatteita pojulle. Ei oltu ostettu juuri ollenkaan 50cm tai edes 56cm vaatteita ja toi poitsu hukkuu noihin sen vaatteisiin.
Onneks iskä kävi ostamassa eilen muutaman bodyn ja housut, jotta on jotain vähän sopivampaakin.
Antista on ollut ihan mieletön apu vauvanhoidossa. Ja rehellisesti sanottuna se hoitaa vauvaa paljon enemmän kun minä. Mutta se on mun mielestä ihan hyvä, koska sitten kun Antti on taas töissä, niin vauva saa olla kyllä ihan tarpeeksi äitinsä kanssa.
Ja Antti nauttii niin suunnattomasti tuosta vauvanhoidosta ja tekee sen enempi, kun mielellään.
Öisinkin on helppoa, kun mun ei tarvi nousta sängystä nostamaan vauvaa tissille, vaan Antti nostaa sen siihen ja syönnin loputtua nostaa sen mun viekusta pois, röyhtäyttää ja laittaa takasin omaan sänkyynsä.
Kuitenkin toi haava on sen verran arka vielä, että yritän välttää tollasta rasitusta mikä tulee just esim. sängystä noustaessa.
Mutta siis ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin vauvan kanssa <3
