IRC-Galleria

Tahdot lyödä nyrkin seinään
aina, aina on riitoja vaan
Miksi et voi jo luovuttaa
anteeksi saat
Sanoisit vaan eu huolta, huuda vaan, huuda vaan.

I hate the way you talk to me,
and the way you cut your hair.
I hate the way you drive my car.
I hate it when you stare.
I hate your big dumb combat boots,
and the way you read my mind.
I hate you so much it makes me sick;
it even makes me rhyme.
I hate it, I hate the way you're always right.
I hate it when you lie.
I hate it when you make me laugh,
even worse when you make me cry.
I hate it when you're not around,
and the fact that you didn't call.

But mostly I hate the way I DON'T HATE YOU.
Not even close, not even a little bit, not even at all.

Pää on kipeä
sisältä pimeä
Sattuu satuttaa
Kaipaus kuvottaa
ikävä oksettaa
Rikkoo, rikotaan

Sä teet musta sairaan
sinisen ja harmaan

Orjatar likainen, aina aina
pois enää pääse, polttaa polttaa
Sokeesti sinusta sairastuin, auta mua
hukun vaikka uin
Sut väkijoukosta tuntisin, silmät kii
sidotuin silmin

Väärä, luvaton
tää peli mulle on:
pettää, petetään
Aion varastaa
jos en sua muuten saa
Jättää, jätetään

Sinä teet minusta perhosen
Kaunis ja lyhyt on lento sen

Please?

<3

!

Nyt sitä tajuu mikä on rakkauden hinta
Se on oma rakas, kihlat, rakkaus ja kosinta
Joka ainoo ilta saan taas painautuu sun viereen

Ja oot ihanin kaikista joita oon tavannut
Sä oot mun oma aarteni mä pidän susta huolta
Vielä monen vuoden päästäkin tuun miettiin tätä vuotta
Sä oot parasta mitä on mulle tapahtunut
Vasta nytten maailmani mulle on avartunut

'Cause I'd rather waste my life pretending
Than have to forget you for one whole minute

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.