IRC-Galleria

I'll be here for you baby
Oh, can't you see I miss you so bad, I go crazy
You could have it all, the beauty, the power
If you just come and step down from your ivory tower.

Intro:
Kaikilt joskus lähtee läheisii,
tulee uusii läheisii
Niin se vaa menee
Se on elämää
Tää on mun tarina

Se oli vuos -89 istuin isäni sylis
Mun maailma oli ekan kerran täysin sekasin
Pois raiteilt. Kohtasin ekan kerran kuoleman
Ja vaik pyysin takas en nähny rakast ukkii huomenna
Mut mä olin vast nuori poika
noin kahdeksan ja puoli enkä osannu huolii noita
suurii surui mun maailmaa vaivaamaan
Sen tajus vast aikanaan, et -hän on mennyt pois-
Ja mummil on sua ikävä, se aina puhuu sust
ja kuinka olit hyvä mies, en muuta ookkaan kuullu sust
Ja nyt mun paappa on huonos kunnossa
Ja mummulkin on kaikkee vaivaa
mut mä toivon et siel ylhääl olis nyt jo tungosta
eikä kukaan olis poistumassa täältä vähään aikaan
Tuntuu niin tyhjält tää maailma
jos ei oo rakkait lainkaan.

KERTO
Tää rauhattomuus ain
jäi jälkeen onnestain
Hän mennyt on pois
-Pois mun luota, hyvään suojaan-
Kyynel poskellain
-Mul on ikävä sua-
Hän on mennyt pois.

En enää ollu niin nuori, mutten oikeen muista mitään
Oli vaikeit aikoi ja mä olin just muuttanu
pois stadist ja olin snadisti uhattu
eli tavallaan hyvä puoli mutten myöskään muista isää
Tai no sen mitä nään valokuvista
mut tuntuu niinku kyse ois valovuosista
ja on tuskaa miettii, et mä en nää sun kaa huomista
ja ettet tiedä lapsenlapsistas
-Hän on mennyt pois- Etkä sä enää palaa
ja antasin mitä vaan et saisin sua viel kerran halaa
No mut mä tiedän et sä katot mun perään
ja suojelet mua ja pidät huolen et mä herään
pois unesta, koska jos
uni jatkuu ja jatkuu niin sit ollaan kusessa
Ja äiti pelkää, et pojast tulee isänsä kaltanen
pelimies, muttei peli -sana
siin niinsanotussa hyväs mielessä
vaan et must tulis ”pelaan mun kaikki setelit” -mies
Mut se ei haittaa mua mä rakastan sua aina
ja nään sut joku päivä kun tuun sinne sun paikkaas

KERTO

Nyt onki taas kulunu kymmenen vuotta
ja ne menee niin nopee ettei ehi ees huomaa
Mut mä oon sentään saanu elää ne kymmenen
taas lisää, kaikille ei ees sitä suoda
Kaikki on huonosti, vauva itkee vuotees
ja äiti ei kuule on sammuneen olohuonees
Vauva on kuumees, ei tällast tapahdu Suomes
”Ai ei?” Äiti otti liikaa ja kummatkin kuolee
Taas yks elämä loppu ennenku alkokaan
ja siks kun toinen sielu ei jaksanu valvoa
Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro
Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto
Mun ukki oli vanha ja isä aikuinen
Mut miks mun ikäset tai vast muutama kuiset
Aina ku oon kuunnellu Avaimen Markusta
oon toivonu etten kuulis omast ystäväst arkussa
Siks Teemu saat kyyneleet mun silmiin
Miettii menneisyyttä. Katsoo ylös pilviin
Liian aikasin poistuu liian moni nuori
Ihan liian moni..

KERTO

" Taas yks elämä loppu ennenku alkokaan
ja siks kun toinen sielu ei jaksanu valvoa
Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro
Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto "

"elämä ja kuolema tääl käsi kädes kulkee
todellisuus sattuu, väkistenkin silmäs sulkee
sama juttu, eri päivä, ei muutu muuks
huominen eiliseks, viime viikko viime kuuks
Markuksen oma päätös, ei tilaisuutta uutta
ei mahdollisuutta meillä menneisyttämme muuttaa
puhuminen ajallisuutta, ei hiljaisuus oo ikuisuutta"

"Tai no sen mitä nään valokuvista
mut tuntuu niinku kyse ois valovuosista
ja on tuskaa miettii, et mä en nää sun kaa huomista
ja ettet tiedä lapsenlapsistas
-Hän on mennyt pois-
Etkä sä enää palaa
ja antasin mitä vaan et saisin sua viel kerran halaa
No mut mä tiedän et sä katot mun perään
ja suojelet mua ja pidät huolen et mä herään
pois unesta, koska jos
uni jatkuu ja jatkuu niin sit ollaan kusessa"

Kadut täyttyy ihmisistä
ne ei tiedä meistä mitään
Ootat mua asemalla
Ehkä kello antaa anteeksi minulle
Juoksen loppumatkan
Sinä olet kaunis niin kuin aina
sinun korkeissa koroissa

Sanot: "Tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan"

Kadut täyttyy äänistä
joku huutaa meidän perään
Olet meistä vahvempi
kanssasi en pelkää kaupungin pimeää
Ihmisjoukon kohdalla
pidät kiinni kovempaa
ja pelkoni katoaa

Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa 'moi' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaan jos oot sanonu moi.

Maija miulle: "kenen paita toi on?"

Ida Maijalle: "Siis se on miun. Tai siis alunperin se oli Lassin mut se ei mahtunu Lassille ku lassi on muuten niin laiha mut sit sil on hirveet lihakset niin se anto sen miulle. Mut mie en tykkää sex pistolsista joten ajattelin antaa sen mein äitille, mut se ei mahdu sille kun se on nyt vähän lihonnut ja se ei mahtuis sille... Joten annoin sen Jonnalle. :D"

Mie: "Aika hyvä selitys."

Henna: "Mieki uskoisin jos en tietäis kenen se oikeesti on :'D"

Päiväranta 26.-28.10.2007

Joo moi, oli taas aika laadukasta. :'D
Ensinnäkin päästiin legendahuoneeseen..! Minkä värinen rusetti oli virtahevolla? ;)

Joo ja ekana yönä Nikkinen puhu unissaan ja mä löin pääni. :D Ja en Tussuli oli kattonu kaulaansa peilistä mut ei ees muista koko jutusta mitään. :'D Mie ja Honga kyl muistetaan. :D Jooo ja tota.... Mmmmmhmm.

Joo ja en kyl oikeesti nyt osaa kirjottaa mitää ku jäätää vieläki. xD Nukuttiin Tussulin kanssa... öh.. kolme tai neljä tuntii. :D Puol neljä lähettiin huoneesta ja kymmenen vaille kuus palattiin ja Laurat ei tienny mistään mitään. :'D Ja se Honkasen "ahhh" unissaan kuulosti aika pervolta. xD

Joo ja sit nää kaikki öiset viuhadukset ja "alas mä haluun puristella niitä." :'D
Ja Tussulin kotileipomo. :'D

elämä otti pois mitä antoi ja teki niistä verisii haavoja,
jotka pisti varmasti miettimään haluanko elää jos näin.
paljon joutuu sietämään,
ottamaa vastaan iskui jotka tappaa sisältä,
hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän.

Sun lämpö poltti kaiken jään
Taas kaipaan syliin lämpimään
Niin pienen hetken hengittää
Lämpöäsi sain.