IRC-Galleria

Heräsin tänään ovikelloni rämpytykseen. Siellä minua odotti ystäväni Sepi Kumpulainen, joka halusi maksaa takaisin osoittamani suosionosoitukset vuodelta kepin uloste ja vei minut syömään nahkaburgerin paikalliseen kantapaikkaansa, Harakanpesä Kymppiin.

Matkalla poispäin unelma-ateriointipaikasta törmäsimme roadkilliin, kyllä, se oli kuollut ennenkuin osuimme siihen. Otin sen taskuuni ja matka jatkui. Roadkilliksi otus oli omituinen munahaukka, joten ilomielin tyydytin sen halut takapenkillä istuskellessani, Sepin ohjastaessa autoa ja samalla kitaraa rämpyttäen. Sain kuulla Sepin uusimmat hitit.

Kuultuani levyllisen hittejä olin kotipihallani, valmiina kapuamaan kotiini. Roadkill ei yrityksistä huolimatta saanut himojani tyydytettyä, joten turvauduin naapurin Lauraan. Pakastimessa Laura on pysynyt tuoreessa kunnossa jo vuosia, eikä hän pettänyt tälläkään kertaa.

Nyt, tätä kirjoittaessani, joulupukkikynttilä morjestaa mua iloisesti. Se selkeesti tahtoo että tuikkaan sen tuleen kun sillä on tuo vittumainen virne naamallaan koko ajan. Kyllä virne katoaa kun alkaa ukon kuuppa sulamaan pitkin tuntureita.

Parvekkeella olisi hieno istuskella, ellei sohva olisi homeessa. Toki, omat persesieneni ehkäpä nujertaisivat vihamieliset homevalloittajat, mutta lopputulos vaatisi kuolonuhreja runsaasti. Olen niin kauan armeijaani kasvattanut että olen kovin kiintynyt siihen, enkä kehtaa tuhota yhtä ainutta olentoa siitä.

Leikin ruuvimeisselillä ja silmäni on puhki.