IRC-Galleria

En tajua että vieläkin voin käydä näitä aamuyö-keskusteluja, haluamatta mennä nukkumaan.
Et ole koskaan paikassa vaan paikka on aina sinussa, jne.

En sovi muualle kuin tähän.

Olihan aikamoinen Incubusin keikka. Soundeissa oli jotain häikkää ja porukkaa olisi voinut olla enemmänkin, mutta illan päätteeksi poistuessani eturivistä hikisenä, ruhjeilla ja hengästyneenä olin yksinkertaisesti onnellinen ja täynnä energiaa. Harmi etteivät soittaneet vanhempia biisejä lähes ollenkaan (Vitamin ainoana S.C.I.E.N.C.E:ltä), mutta liveversiot esimerkiksi Pistolasta, Pricelessista ja Just a Phasesta toimivat niin hyvin että ei voi valittaa. Ja Drive oli lähes harras kokemus.
Ajettiin Aulin kanssa kahdestaan yöllä takaisin, Annin ja Lotan nukkuessa takapenkillä. Tuntui kesältä, ja siltä että mitä tahansa voi vielä tapahtua.
Oltiin aamuyöstä kotona, herätessäni aamuvuoroon töihin olo oli aika kuollut mutta se oli silti sen arvoista.

Ostin myös tämän Astrid Swanin Spartan Picnic- levyn, ja voi olla että tästä tulee kesäni soundtrackin selkäranka.

Koko eilisen päivän päässäni soi Videovuokraamon tyttö, aivan kuin eläisin itsekin paikassa jossa ei ole mitään uutta ja yllättävää. Word. Mutta vaikkei olisikaan, eilen oli hauskaa. Kiroiltiin Aulin kanssa alkuillasta miten pelkkä tylsyyskin voi tehdä alkoholistin ja due to that, soitettiin Lotalle ja lähdettiin vain kävelemään.
Yritettiin listata top 10:ntä parhaimman näköisistä oikeista ihmisistä, mutta sen lukkoonlyöminen oli vaikeaa koska me kaikki totesimme pitävämme enemmän mielenkiintoisista kuin pelkästään hyvännäköisistä ihmisistä.
Törmättiin randomeihin tyyppeihin, kiivettiin katoille, istuttiin korkealla ja puhuttiin paskaa. Joskus puolenyön jälkeen päädyttiin meille katsomaan leffaa.

Nyt pitäisi heittää perjantain pullot kauppaan ja lähteä, hauskaa sinänsä, töihin.

Ps. Mutta sitä ennen voisi vähän enjoy Incubus, SCIENCE ja Fungus Amongus. Tiistaina!

Eilen kun kävelin ulos Porthianista viiden tunnin viestinnän kokeen jälkeen, niin totesin että on siinäkin rajansa miten paljon testaamista ja mittaamista yhden kevään (tai vuoden) aikana kestää. Minun rajani tuli vastaan nyt. Olisin voinut nähdä Annaa tai Villeä tai jotakuta, mutta menin vain hotelliin, matkalla japanilainen turisti halusi ottaa kuvan minusta, kävin kylvyssä ja aukaisin tv:n ja nukahdin.
Meni miten meni, ainakin yritin parhaani. Nyt loppuu tämä epäoleminen.

Enää vuorossa on laiskoja päiviä rannalla ja nurtsilla ja töissä ja festareilla ja roadtrippeilemassa ja keikoilla ja terasseilla.

Onneksi tuo lakki ei sopinut kellekään toisellekaan.

Eilen kävellessäni paljain jaloin lämpimällä asfaltilla 12 aikaa illalla, juhlamekossa ja yo-lakissa, tunsin olevani Elossa taas pitkästä aikaa.

Haluan että ensi kesäni on samanlainen kuin tämä biisi.

Huomenna ensimmäiset pääsykokeet. Ei huvita kirjoittaa eikä huvita lukea enää.
Haluan vain kuunnella Morcheebaa ja alkaa elää tämän olemisen ja yrittämisen sijaan.
Odotan jopa sitä että saan istua junassa ja nähdä maisemien vaihtuvan.

Kirjoitin yöllä listan levyistä jotka ostan 9. päivän jälkeen.

Krista lähetti vanhoja kuvia mm. abiristeilyltä, ja niitä selaillessa palasi ihan out of blue mieleen kuinka "tanssimme" Uniklubin keikalla Eetujen ja muiden rikostoverien kanssa. (Itse tanssitapahtumastakin oli valokuvia, mutta.. ei.) Vielä pidemmälle miettiessä mieleen palautui myös se, että olimme aikalailla yksin riehumassa siellä tanssilattialla ja huutamassa kovempaa kuin itse bändi. Kristakin totesi että taisimme vaikuttaa aika hc-faneilta.
En tiedä onko tämä noloutta vai nostalgiaa.

(Sitäpaitsi tämä on jo toinen kerta kun mainitsen Uniklubin tässä. Se on kaksi kertaa enemmän kuin olen koskaan maininnut esimerkiksi Toolia! Tai Mars Voltaa. It's..freakish.)

Äiti on aina sanonut että huoneen kunto kertoo paljon sen omistajan mielentilasta.
Tällä hetkellä näyttää siltä että huoneeni kaipaa kipeästi järjestämistä.