IRC-Galleria

Kolmen kahvikupillisen aikana ehtii kuunnella Jah Didn't Kill Johnnyn n. 8 kertaa, ja musiikin ja kofeiinin yhteisvaikutuksesta jokaisella kerralla olo paranee hieman. Mitä sillä oikeastaan väliä vaikka kaikki ei menisikään ihan niinkuin suunnitteli, tai oikeammin; vaikkei suunnitelmia tällä hetkellä olisikaan, koska tällaisinä aamuina (on tämä aamu..) elämä ja olotila on todella seesteistä. Ja hyvä niin. Life is easy, jollei ajattele liian pitkälle. Jollei ajattele.

It was a slow train coming,
and we've all got a train to catch.

(Unettomana, univelkaisena ja uniongelmaisena on helppo tehdä huomioita omasta elämästään, mutta vaikeus onkin tehtyjen huomioiden tajuamisessa, muistamisessa ja sisäistämisessä, sekä yleisessä välittämisessä. Sitten huomaa omaksuneensa tavan olla katsomatta oikealle sekä vasemmalle astuessaan suojateille.)
"Meidän kodissamme kaikki tavarat mahtuvat sinun taskuihisi," tämä musiikki on monen vuoden takaista ja tuo kummallisen tunteen siitä etten ole sittenkään siirtynyt minnekään; huomaan istuvani tässä piiloutuneena ystäväni t-paitaan, vanhan poikaystäväni verkkareihin ja äitini raitapuseroon jota hän käytti ollessaan minun ikäiseni. Vaikka se on selvää, on silti hassua huomata miten sitä keräilee historiaa itseensä, niinkuin arpia.

Edith Södergran totesi noin sata vuotta ennen minua ettei maailma vallitse itseään.

1. Listaa asioita 20 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.

HERE COMES:

1. "Me" on nykyään ihan vieras funktio minulle: mitä meille tapahtui ja miksi, me ei voida olla kevyesti tässä, mutta ei voida näköjään olla tällä hetkellä mitenkään muutenkaan. Asia josta en osaa puhua.

2. Olet niinkuin tasan 10 vuotta vanhempi miespuolinen versio musta, meillä klikkaa ihan järjettömästi kun puhutaan kahdestaan, mutta ei olla parhaimmillamme baareissa ja siksi en ole enää osannut tulla puhumaan. Jos vaimo ja perhe on se mitä haluat niin todella toivon että löydät ne.

3. Muistan kun se yksi keski-ikäinen riidanhaluinen juoppo totesi meille että SINÄ olet ainut meistä jossa on hivenkään järkeä, ja musta se oli oikeassa silloin. Sussa on paljon enemmän kuin sitä rentoveljee, oot tarkkailija muttet tuomitse ketään ja se on siistiä.

4. Sun pitäisi tietää oma vaikutuksesi läheistesi elämään jo, koska sen mukana tulee suuri vastuu. Et pyytänyt sitä osaa, mutta niin se on. Gotta find that peace.

5. Minusta on aina yhtä käsittämätöntä jos meidän ollessa kahdestaan jossain joku noteeraakin MINUT, eikä sinua, koska olet upea. Jos olisin mies, olisin ollut repivän ihastunut sinuun jo monta vuotta. Rakastan seuraasi, saat minut nauramaan niinkuin ei kukaan.

6. En ole koskaan ymmärtänyt, miten kaltaisesi multilahjakas renessanssi-ihminen voi silti olla aliarvioiduin ihminen ystäväpiirissäni. Meissä on aina ollut samanlaista levottomuutta ja kaikelle nauramisen halua.

7. Harmi miten jutut meni aikoinaan niinkuin meni, koska vaikka me ei ikinä oltu mitenkään syvällisiä ystäviä, sulle vittuilu oli pirun hauskaa. Älä jää jumiin.

8. Olen ylpeä jos minusta kasvaa samanlainen kuin sinusta, ansaitsisit vähemmän vaikeaa jo.

9. En ikinä tiennyt että olisit ollut jotenkin hajalla! Luulin pitkään että mun vaikutus olisi kaikkien muiden vaikutteiden tavoin jättänyt sut kylmäksi, siksi olikin yllätys kuulla ettei se ollut sullekaan helppoa. But you're such a fuck up these days, enkä voi tehdä enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

10. Oot suurempi mies kuin tiedätkään. Nautin aidosti sun seurasta, toivottavasti en ollut töykeä silloin yksi ilta, mutta näin on parempi.

11. Et oikeastaan edes ansaitsisi paikkaasi tässä, mutta tavallaan pitäisi kiittää sinua siitä miten olet käytökselläsi muokannut minusta aivan erilaisen ihmisen kuin itse olet. Toivon että pärjäisit, mutta ei se koskaan mene niin.

12. Do your own thing, ei sun tarvitse olla niin itsekriittinen kaiken suhteen. Oon ilonen siitä missä jamassa meidän välit on nyt, onneksi puhuttiin ennenkuin lähdin.

13. Meillä oli kyllä hauskaa yhdessä, mutta jotenkin vitutti että sait mut tuntemaan itseni tylsäksi ihmiseksi sittemmin. Arvostan tosin sitä että oot suora puheissasi ja nauravaa seuraa, hengaan mielelläni sun kanssa koska vaan uudestaan!

14. Syy mikset enää kuule minusta on se, että maailma käy niin vitun pieneksi ja paranoidiksi jos se pyörii pelkästään hiisaamisen ympärillä, ja vaikka oli mukavaa olla siinä lennossa vähän aikaa, se ei ollut sen arvosta. Toisaalta jos haluan 15 vuoden päästä etsiä sut käsiini niin todennäköisesti löydän sinut samasta paikasta, samoissa porukoissa. Mikäli olet hengissä.

15. & 16. Se mitä te tällä hetkellä teette toistenne kanssa on emotionaalinen benjihyppy liian pitkällä köydellä ja aivan liian raskaalla rastilla. Olette molemmat ystäviäni, mutta toivon että näkisitte selkeämmin.

17. Muistan kun viimeksi nähdessämme me käveltiin pitkään sateen autioittamassa puistossa ja puhuttiin, enkä kai silti saanut sua täysin ymmärtämään miten paljon merkitset mulle ja miten oot monella tapaa elävin ihminen jonka oon tavannut. En edes tajua, I'm so glad to have you.

18. It's cool that we're cool. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten rentoa meillä oli taannoin, ei tarvinnut pelätä mitään ongelmia vaikka halutaan tässä ehkä eri asioita.

19. Elä, hengitä, koe jotain, see the sky and smell the fuckin coffee! Haluaisin ravistella sinua vain saadakseni aikaan jonkinlaisen reaktion. Ei sinun tarvitse määritellä itseäsi uskotellun kurjuutesi kautta.

20. Feels like a reckless driving when we're talking! Mulla on ihan ä l y t ö n fiilis susta. Ihan sama mitä tapahtuu.

tehdään kämppis-Laura Koon kanssa pitsaa vaikka molempien pitäisi lukea tenttiin. On harvinaista että täällä kämpässä tuoksuu oikea ruoka, eikä pelkästään a) riisi tai b) makaroni tai c) puuro.

Ps. pitsa ON oikeaa ruokaa.

minulla on todella äärettömän kummallinen olo. Luulin selvinneeni jo aamuisesta liskodiskosta kun sänkyyn piiloutuneena tunsin kosmisten aaltojen runttaavan pääni läpi sellaisella pieteetillä ja pahantahtoisuudella ja paranoialla että pelkäsin ajatuksista tyhjän mieleni puolesta, mutta alas! äsken suihkussa täristessäni olin varma hiuksieni valuvan veden mukana viemärikaivoon mutta en uskaltanut varmistaa asiaa koska oma ihoni tuntui koostuvan aivan vääristä rakennusaineista ja se pelotti minua.
Tapanani olisi sanoa että ainakin tietää elävänsä ja olevansa todellakin kiinni tässä hetkessä ja olemuksensyrjässä ja todellisuuden kilparadalla, mutta en todentotta uskalla vannoa vielä mitään, koska ne liskot vaanivat edelleen jossain takavasemmalla eikä tämä ole kiinni nyt tuntemisesta vaan täydellisestä putoilemisesta.

(Edit: toisaalta voisin myös alkaa nauttimaan tästä, pistää oikeaa musiikkia ja TUNTEA kerrassaan kaikki ja kaikkea, niin pistämättömän outoa tämä kyllä on. mutta ulos vaan, Babyloniassa kaikki kunnossa ja muutakin ja muutenkin ja niin ja näin.)

Ja olenko kertonut kuinka rakastan niitä keskusteluja kun ei tarvitse kysyä pakollista "mitä kuuluu?" koska se unohtuu siihen kaikenkertomisen vyöryyn. Tavallaan huolestuttavaakin, kai. Löysin netistä tytön joka kirjoittaa uskomattoman hienoa settiä, selvästi siksi että nauttii siitä eikä mistään runotyttöjen sosiaalisesta pakosta.

mutta kun ulkona on veretseisauttavan upea päivä (sellainen joka saa muistamaan miksi syksy on lempivuodenaikasi), ei ole krapulaa vaikka eilisen jälkeen ansaitsisitkin yhden, tullessasi kotiin luennolta (jossa tunsit syvää solidaarisuutta muita juhlimisesta rähjääntyneitä ja yhä tutummiksi käyviä opiskelijakavereitasi kohtaan) postilaatikossasi odottaa Atmospheren Headshots: SE7EN ja RJD2:n Deadringer, keität kahvia ja menet juomaan sen auringonlämmittämälle parvekkeelle
niin on pakko päätyä ensimmäisen kannalle.

Tässä se on, hetkellisesti mutta sitäkin hienompana.

It's the same déja vu.

Kotona käymisen hyviä puolia:

-saa kunnon ruokaa
-Hesari!
-autoilu
-huomaa jonkinlaisen tervetulleen status quon muutoksen suhteessa vanhempiin
-vierailun tilapäisyys, eli ensimmäistä kertaa lähes 19 vuoteen on Ähtärissä vain KÄYMÄSSÄ, mikä on tajuttoman hienoa
-voi hakea postin aamulla niin vähissä vaatteissa kun haluaa, naapurimme ovat jo nähneet kaiken

Luovaa toimintaa oli tämä viikonloppu täynnä nevertheless, en muista nauraneeni pitkään aikaan niin paljon kuin Lehtimäellä Annin pippaloissa (varsinkin valloittaessamme Lehtimäen ainoan baarin), ja eilinen ilta Seinäjoen Wartissa Saran keikalla meni mainiosti, johtuen varmaan seurasta ja siitä, ettei once again oltu Ähtärissä (yritimme muuten Jussin kanssa tehdä empiiristä tutkimusta jukeboksilla -mitä baarillinen mustiinpukeutuneita rokkareita tykkäisi jos Kornin ja Diablon jälkeen alkaisikin soida iloinen Valkyrians ska; mutta käytännön evottamisen takia emme ikinä päässeet niin pitkälle.)
Ja muutakin! Mutta on mahtavaa lähteä takaisin Ouluun.