IRC-Galleria

Soulin sävyinen eilinen ilta nelivitosessa ja sen elokuvamainen epilogi (I wouldn't mind seeing that movie again) antoi energiaa joka sai minut heräämään lattialla tärisevään puhelimeen yllättävän virkeänä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen. Mietin että miten paljon vähemmän itsemurhia jouluisin tehtäisinkään jos äärimelankolisen bluesin sijaan epävirallista joulumusiikkia olisikin Marvin Gaye, The Supremes tai vaikka Curtis Mayfield.
Tein englantilaisen aamiaisen (jossa ei ollut muuta englantilaista kuin unkarilaisen T:n brittiaksentin muistelu), nyt juon kahvia ja tv:n tarjontaa sivusilmällä huomioiden alan epäillä että valehtelin turhaan kuumottavalle tv-lupamaksumiehelle, sillä ainakaan näin sunnuntaisin sieltä ei voi katsoa kuin tyhmiä amerikkalaisia, tyhmiä amerikkalaisia eläimiä tai universaalia sosiaalipornoa, mikä on toki LSD:tä aivoille mutta loppujen lopuksi aika turha trippi.

Mac Lethal ja Edan ovat loppuvuoden kovimmat löydöt, varsinkin Mac Lethalin fiilistely muistuttaa niistä ajoista kun innostuin Atmospherestä ja kuuntelin sitä last.fm:n tukkoon. Juotuani kahvini käyn suihkussa, puen päälle ja, ihan vain yliannostamisen ilosta, menen värikkäiden tyttöjen kanssa kahville keskustaan.
Joululahjojen ostamisen ajattelu ahdistaa, koska sen lisäksi etten tiedä mitä ostaa, en enää edes tiedä keille lahjat tänä vuonna pitäisi hankkia.

"I used to like Tool until they made the same album that
they made the last time they made the same album.
Every time they make a damn album its the same album, really,
and only stoners listen to their music, it's silly."

I still like Tool, though.

Jo kolmen ensimmäisen päivän perusteella voisin sanoa että tämä viikko on ollut erityisen raskas - tentteihin valmistautuminen viimeisenä iltana/aamulla lamauttavan lannistuneena ei voi olla akateemisen opiskelun punainen lanka. Vannon että joulun jälkeen omaksun paremmat metodit opiskeluun, elämään ja vapaa-aikaan.

Silloin kun tapahtuu jotain, tapahtuu liikaa kerralla.
Kun ensi viikon perjantaina vapaudun viimeisestä tentistä aion kuunnella kunnolla kaiken sen musiikin mitä olen näennäisesti kuunnellut näiden viikkojen aikana, lukea kunnolla ne kirjat jotka olen muka lukenut, tutustua kunnolla niihin uusiin ihmisiin jotka ovat ilmestyneet sosiaaliseen maisemaan ja niin edelleen. Nyt vielä hetki tätä hengästyttävää epäelämää.

Auli sanoo:
Hei tiedätkö miten saa vauvan alas keinusta?
L / sanoo:
Noh?
Auli sanoo:
Lyö sitä kirveellä päähän.

Jotain viikonlopun rankkuudesta ja autenttisuudesta sekä kulutetun bäysän että yöunien vähyydestä kertoo se että nauroin tälle ääneen viisi minuuttia. 'nuff said, Douppila kuittaa ja aloittaa hitaan toipumisprosessin.

En tiedä miltä Roberts Coffeen minttusuklaa-kahvin pitäisi maistua, mutta kahvia, kofeiinia, minttua tai suklaata siitä ei kyllä välity.
Tähän aikaan aamusta kaipaisin ainakin kahta ensimmäistä.

Löysin jääkaapista, (tai oikeammin en tiedä voiko sanoa varsinaisesti "löytävänsä" mitään kaapista jonka sisältö vakiotilanteessa koostuu pelkästään valosta ja leipäpussista, joka ei ole omasi, joten löytämisellä tarkoitan tässä tapauksessa asian loppuun asti hyväksyttyä tiedostamista) margariinipaketin jonka äiti oli antanut minulle evääksi (? ruokakolmiot hieman nyrjähtäneet) muuttaessani Ouluun. En edes uskaltanut avata sen kantta, vaan uudelleensijoitin sen suoraan roskikseen, jonka ajattelin polttaa ja viedä tuhkat ongelmajätelaitoksen huollettavaksi.
Siinä konkretisoitui se outo tieto, että olen pian asunut täällä koko syksyn, ja asiat ovat muodostuneet täysin erilaisiksi kuin kuvittelin lähtiessäni Ähtäristä. Sekä hyvällä että huonolla tavalla.

Jollen parina seuraavana viikkona stressaa itseni hengiltä niin en sitten koskaan.

(Viikonpäivähaullani iTunes löysin eniten yksittäisiä biisejä sunnuntaista. En lainkaan ihmettele, tämä on paljastavin ja rehellisin ja hajottavin ja terapeuttisin päivä viikosta, paljon muutakin kuin hengähdystauko ennen maanantaita.)

Auli sanoo:
Plus että aina kun sulla on joku moraalinen ongelma niin kannattaa kääntyä mun puoleen koska mulla on aivan järjettömän korkea moraali.

Auli sanoo:
eihän oo väärin ruveta dokaamaan valkkaria yksin?

"Seven a.m.,
the garbage truck beeps as it backs up
and I start my day thinking about what I've thrown away."

On kai jonkinlaista retoriikan lyhytkasvuisuutta kun ei kykene kertomaan omista tunteistaan omin sanoin ja on kai lievää univajetta kun ei herää päiväunilta kahteen täysille säädettyyn herätyskelloonkaan. Marraskuussa ei koskaan uskoisi että joulu on aivan kulman takana, ja joulun aikaan ei ikinä uskoisi että, hieman mutkia oikoen, pian on kevät.
Aikaa ei hahmota oikein kun sen pilkkoo aamuihin, iltoihin, päiviin, viikkoihin ja kuukausiin (luentoihin, bussimatkoihin, pitkiin viikonloppuihin, seuraavan kuukauden suunnitelmiin). Toisaalta on ajatusvirhe kuvitella että aika olisi jotain joka kulkisi meistä huolimatta.

(Ajattelin oppia pelaamaan biljardia -sanoisin että "oppia pelaamaan paremmin", mutta se olisi vähän niinkuin lukutaidoton kertoisi hieman hiovansa tekstinymmärtämistään.)

Minä en ole enää messissä missään mistä en saa selvää,
enkä varmasti anna flown viedä enää paikkoihin joissa en halua olla.

Jepa vitun jee, en mennyt sitten siihen rästitenttiin. Näistä vanhan ajan perusopinnoista alkaa muodostua jo jonkinlainen pahan karman kierre, kävin luennoilla alkusyksystä enkä vieläkään ole saanut sitä tentittyä. Tarvitsen oululaisen ystävän jolla on auto ja 24/7 hälytysvalmius.
Hajottaa, tämä on just tätä läppää jota en tajua.
Fak juu maailma, minä en ala.

(Ps. Ainut mikä vähän lämmittää on tänään junalla Turusta saapuva Aulis ja nelifemman dubstep-iltamat.)