Minuuden muurin takana,
sieluni kokoisessa vankilassa,
mieleni taistelee vapauteen.
Sydämeni kurkkii kaltereiden takaa
ja itkee verta.
Ajatukseni katselee
sellin ikkunan takana
olevaa vapautta,
kohti aurinkoa.
Kunpa loppuisi tämä
tukkijätkän kirjanpito
ajan laskemisesta vapauteen...
Kunpa löytyisi se
pelastava prinssi, jolla
on kauan kätkössä ollut
vankilan avain.
Tunnit kuluvat, päivät
vaihtuvat viikoiksi, kuukausiksi,
vuodet vierii kolkossa
sieluni vankilassa.
Rukoilen sitä pelastajaa,
joka avaa sieluni kahleista,
vapauttaa minuuteni,
parantaa sydämeni
yksinäisyydestä
itketyt arvet.