Meidän Mummolla oli aina tuoreita ja hyviä muroja. Mummo oli hyvä ihminen, hän synnytti äitini, joka synnytti minut - tällä en tietenkään tarkoita sitä että minä olisin hyvä. Kerrankin aamumurojen jälkeen mummolassa, Hän -Mummo, istui kiikkustuolissa ja minä makailin sohvalla. Tiedättekö, Mummo pysäytti ajan!
SeinäKello pysähtyi ja ympärillämme vallitsi auteinen hiljaisuus, mikään ei mennyt minnekkään, eikä mikään liikkununut. Myöhemmin ajattelin kokemuksen johtuneen Mummon muroista, kunnes jossain vaiheessa aloin epäilemään että Mummoni hallitsisi aikaa..