(säv. ja san. Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen)
Otan kengät jalastani, käyn taas tähän istumaan.
Kuuma kallio polttaa varpaita.
Niin hyvä mun on tässä, yksin koditon
kun tällä kalliolla tiedän, tässä kotini on.
Mereltä kylmä tuuli puree kasvoihin.
Nostan kaulukset, puhallan sormiin.
Tää paikka on niin kaunis, vaikka tuuleekin.
Kun tällä kalliolla elän, elän vapaimmin.
Ja tällä kalliolla minä katseen nostaa saan.
Tulkoon myrsky, tulkoon routa, tämä maa kannattaa
Ja vaikka joskus kaadun, myrsky miehen kumoaa
ei parempaa paikkaa oo, missä alusta aloittaa.
Jo viimein tuuli kääntyy, aurinko osan saa.
Käännyn kohti merta katsomaan.
Vierestä suuri valkolaiva kohti ulappaa.
Ehkä koskea voi, jos oikein kurkottaa.
Mä tämän kallion varaan kaiken rakennan.
Tässä itken, tässä rakastan.
Ja tässä otan vastaan, mitä edessäni on.
Kun tällä kalliolla saa toivon lohduton.
Ja tällä kalliolla minä katseen nostaa saan.
Tulkoon myrsky, tulkoon routa, tämä maa kannattaa
Ja vaikka joskus kaadun, myrsky miehen kumoaa
ei parempaa paikkaa oo, missä alusta aloittaa.